Yökylässä Doberain toisella saarella – Neljännen viikon päiväkirja paratiisista

Herään kolmelta aamuyöllä jonkun pölötykseen. Ilma on täysin seisahtunut bambuista rakennetussa mökissä ja jossain katonrajassa liskokaksikko rapistelee lehtiä. Olen hädin tuskin nukkunut kolmeakaan tuntia ja nyt tuntuu ettei uni tule enää millään. Tuskaisen kuuma aalto puskee niskaani lattialla maatessani, mutta paikoillaan olisi jaksettava maata vielä ainakin kolme tuntia aamun sarastusta odottaen. Allemme on löydetty aurinkotuolien pehmusteet patjan virkaa toimittamaan ja ympärillemme viritetty hyttysverkko riittää ympäröimään meidät juuri ja juuri. Tyynynä toimiva vaatemytty on menettänyt muotonsa jo aikaa sitten, eikä ohuella patjalla asennon vaihtaminen suju kovinkaan ketterästi tai kivuttomasti. Kyljeltä toiselle kierähtäessäni ihoni liimaantuu Topiaksen ihoa vasten ja aistin turhaantumisen myös hänen äännähdyksistään. Emme ole tainneet kumpikaan juurikaan nukkua tänä yönä. Silti, kaikesta tuskaisuudesta huolimatta en vaihtaisi paikkaani ikimaailmassa muualle. Olen juuri porhaltanut pienellä paikallisella veneellä tyhjälle asumattomalle paratiisisaarelle, jonne Doberain omistajat ovat rakentamassa uutta resorttia. Tuskaisen kuumassa bambumajassa on juuri nyt minun paratiisini.
 

 
Meri on aavemaisen hiljainen kun kömmin mökistä ulos rannalle puskapissille. Kuu valaisee autiota rantaa kelmeällä loistollaan ja tuhannet tähdet tuikkivat jossain hyvin kaukana. Ilmassa tuoksuu edellisillan nuotion palaneen katku ja tropiikin kosteus. Löydän Bendotin nukkumasta tähtitaivaan alta pitkältä penkiltä. Olemme varmasti melkoinen seurakunta ulkopuolisten silmissä.
 

 
Kello viiden aikaan aamulla kuulen rukouskutsun. On aamun ensimmäisen rukouksen aika ja paikalliset heräävät tottuneesti puuhiinsa. Minä painan pääni syvemmälle vaatemytyn suojiin ja yritän nukahtaa edes hetkeksi. Yö paikalliseen tyyliin ei ole sujunut muitta mutkitta, mutta lähinnä ympärillä hääräävien ihmisten takia. Indonesiassa olen jo useammin törmännyt tähän yö mekkalointi ilmiöön ja tuntuu, että monesti toiset vähät välittävät siitä, nukkuuko joku jo vai ei. Silloin on laulettava kun sitä sattuu laulattamaan. Yön pitkinä tunteina pohdinkin, että kuinkakohan useasti matkoillani olen kohdannut tällä tavalla välinpitämättömiä ihmisiä. Tuonakin yönä yhdeksän tunnin mahdollisesta uniajasta, vain kolmena tuntina pystyin nukkumaan ilman muiden mekkalointia. Seuraavalle yöpymis kerralle aionkin ottaa mukaani oman teltan ja pystyttää sen mahdollisimman kauaksi muista ihmisistä.
 

 

Me nukuimme tällaisessa mökissä rannan tuntumassa Tanjung Putuksella.

 
Riisin tekoon aletaan puoli kuuden aikaan. Tämä toimii meille myös käskynä nousta ylös, sillä huoneemme takana olevasta keittiöstä alkaa kantautumaan savun hajua huoneeseen. Topias jatkaa uniaan vielä riippumattossa kun minä ryhdyn aamuteen juontiin paikallisten kanssa. Tässä sitä sitten ollaan keskellä paikallisten arkirutiineja. Yhteistä sanavarastoa löytyy niukasti, mutta eihän tähän aikaan aamusta nyt muutenkaan kovin rikasta keskustelua kenenkään kanssa yleensäkään käydä. Tuijotan auringon hiljalleen  valaiseimaa ja värittämää maisemaa. Maailma herää jälleen kauniina ja rauhallisena.
 

 

Aamupalana paitettua riisiä kalalla.

 
Aamu valkenee täälläkin äänekkäästi trooppisten lintujen säestyksellä. Aamupalan jälkeen lähdemme vielä kerran snorklaamaan saaren edustan upealle riutalle. En ole ikinä nähnyt näin upeita koralleja missään maailmalla. On kuin sukeltaisi suoraan Pieni Merenneito -elokuvaan.
 

 

 

Merenalainen maailma täällä on mieletön!

 

 

 

 
Koronasta huolimatta, työt Tanjung Putuksella jatkuvat normaalisti. Tanjung Putuksella työskentelevät työntekijät ovat Lombokin saarelta, eivätkä pääse palamaan kotiinsa juuri nyt vaikka osa niin haluaisikin. Sorongin lentokenttä on jo kolmatta viikkoa kiinni, eikä sen avautumisesta ole varmuutta. On siis parempi jatkaa rakennustöitä sen sijaan, että kaikki rakennustyöt pistettäisiin jäihin ja ihmiset istuskelemaan tänne koronan takia.
Tämän meidän yökyläilyn tarkoituksena oli käydä katselemassa paikan edistymistä ja päättää muutamia mittoja huoneissa. Tällä hetkellä rakenteilla on aluksi vain viisi bungalowia, mutta niistä jokaisesta on tulossa vieläkin isompia kuin täällä Doberaissa. Resortilla ei vielä ole virallista nimeä ja se kulkeekin työnimellä Tanjung Putus (vapaasti suomennettuna se tarkoittaa ’erillään pääsaaresta’). Tuo uusi resort on noin tunnin venematkan päässä Doberaista ja resortista on tulossa samalla sukellusresortti.
 

 

Tähän pieneen poukamaan tulee viisi bungalowia.

Työntekijöiden suihkurakennus, jossa mekin kävimme suihkussa siellä ollessamme.

Illallis kala savustettavaksi.

Raja Ampatin kartta, johon olen merkinnyt tunnetuimpia saaria, kyliä, Doberain sekä Tanjung Putuksen. 

 

 
Takaisin Doberaihin
Elo tällä viikolla on tuntunut ihanan vapautuneelta. Uutisten lukematta jättäminen sekä kaiken ympärillä tapahtuvan unohtaminen on oikeasti tuonut minulle rauhaa. Muutama viikko sitten kokemani panikoinnit sun muut kauhuskenaariot edesauttoivat minua varmasti saavuttamaan tällaisen seesteisyyden tilan. Tällä hetkellä minusta tuntuu, etten haluaisi kotiin käymään vielä kuukausiin. Viimeiset kaksi viikkoa olen voinut täysillä nauttia kaikesta tekemisestäni. Myöskään viime viikolla häirinneet öiset huhuilijat eivät ikinä palanneet saarelle.. ainakaan äänekkäästi. 😀
 

 
Saari on alkanut tuntumaan päivä päivältä enemmän kodilta. Nyt varsinkin, kun on saanut parannella resortin puitteita sekä tehdä mahtavia juttuja luonnon eteen. Tämä kaikki tuntuu edelleen uskomattomalta unelta. Rika kysyikin minulta yksi päivä veneessä, että ”Sandra, was this your dream and something you were always hoping for?” Eikä minun tarvinnut pohtia vastausta sekuntiakaan, sillä tämähän oli enemmän kuin ikinä osasin edes toivoa.
 

 
Seuraa reaaliaikaista eloa saarelta instagramista:
@terveiset_paivantasaajalta
 
Jos et ole alusta asti ollut matkassa mukana, niin tästä voit lukaista miksi olemme täällä ja
tästä taas syyt miksi tänne jäimme koronankin iskettyä.
 
Muut tarinat Raja Ampatilta:
Raja Ampat – Matkaopas paratiisiin
Lopputili ja muutto paratiisisaarelle – Paluu Raja Ampatille
Muutto Indonesiaan – Ajatuksia unelmien saavuttamisesta
Eristyksissä – Ensimmäisen viikon päiväkirja paratiisista
Ahdistus ja pelko yrittivät ottaa vallan – Toisen viikon päiväkirja paratiisista
Kiitollisuutta ja nemojen etsintää – Kolmannen viikon päiväkirja paratiisista