Korona päiväkirjat

Yökylässä Doberain toisella saarella – Neljännen viikon päiväkirja paratiisista

Herään kolmelta aamuyöllä jonkun pölötykseen. Ilma on täysin seisahtunut bambuista rakennetussa mökissä ja jossain katonrajassa liskokaksikko rapistelee lehtiä. Olen hädin tuskin nukkunut kolmeakaan tuntia ja nyt tuntuu ettei uni tule enää millään. Tuskaisen kuuma aalto puskee niskaani lattialla maatessani, mutta paikoillaan olisi jaksettava maata vielä ainakin kolme tuntia aamun sarastusta odottaen. Allemme on löydetty aurinkotuolien pehmusteet patjan virkaa toimittamaan ja ympärillemme viritetty hyttysverkko riittää ympäröimään meidät juuri ja juuri. Tyynynä toimiva vaatemytty on menettänyt muotonsa jo aikaa sitten, eikä ohuella patjalla asennon vaihtaminen suju kovinkaan ketterästi tai kivuttomasti. Kyljeltä toiselle kierähtäessäni ihoni liimaantuu Topiaksen ihoa vasten ja aistin turhaantumisen myös hänen äännähdyksistään. Emme ole tainneet kumpikaan juurikaan nukkua tänä yönä. Silti, kaikesta tuskaisuudesta huolimatta en vaihtaisi paikkaani ikimaailmassa muualle. Olen juuri porhaltanut pienellä paikallisella veneellä tyhjälle asumattomalle paratiisisaarelle, jonne Doberain omistajat ovat rakentamassa uutta resorttia. Tuskaisen kuumassa bambumajassa on juuri nyt minun paratiisini.
 
RajaAmpat_lockdown (21)
 
Meri on aavemaisen hiljainen kun kömmin mökistä ulos rannalle puskapissille. Kuu valaisee autiota rantaa kelmeällä loistollaan ja tuhannet tähdet tuikkivat jossain hyvin kaukana. Ilmassa tuoksuu edellisillan nuotion palaneen katku ja tropiikin kosteus. Löydän Bendotin nukkumasta tähtitaivaan alta pitkältä penkiltä. Olemme varmasti melkoinen seurakunta ulkopuolisten silmissä.
 
RajaAmpat_lockdown (23)
 
Kello viiden aikaan aamulla kuulen rukouskutsun. On aamun ensimmäisen rukouksen aika ja paikalliset heräävät tottuneesti puuhiinsa. Minä painan pääni syvemmälle vaatemytyn suojiin ja yritän nukahtaa edes hetkeksi. Yö paikalliseen tyyliin ei ole sujunut muitta mutkitta, mutta lähinnä ympärillä hääräävien ihmisten takia. Indonesiassa olen jo useammin törmännyt tähän yö mekkalointi ilmiöön ja tuntuu, että monesti toiset vähät välittävät siitä, nukkuuko joku jo vai ei. Silloin on laulettava kun sitä sattuu laulattamaan. Yön pitkinä tunteina pohdinkin, että kuinkakohan useasti matkoillani olen kohdannut tällä tavalla välinpitämättömiä ihmisiä. Tuonakin yönä yhdeksän tunnin mahdollisesta uniajasta, vain kolmena tuntina pystyin nukkumaan ilman muiden mekkalointia. Seuraavalle yöpymis kerralle aionkin ottaa mukaani oman teltan ja pystyttää sen mahdollisimman kauaksi muista ihmisistä.
 
RajaAmpat_lockdown (10)
 

RajaAmpat_lockdown (24)Me nukuimme tällaisessa mökissä rannan tuntumassa Tanjung Putuksella.

 
Riisin tekoon aletaan puoli kuuden aikaan. Tämä toimii meille myös käskynä nousta ylös, sillä huoneemme takana olevasta keittiöstä alkaa kantautumaan savun hajua huoneeseen. Topias jatkaa uniaan vielä riippumattossa kun minä ryhdyn aamuteen juontiin paikallisten kanssa. Tässä sitä sitten ollaan keskellä paikallisten arkirutiineja. Yhteistä sanavarastoa löytyy niukasti, mutta eihän tähän aikaan aamusta nyt muutenkaan kovin rikasta keskustelua kenenkään kanssa yleensäkään käydä. Tuijotan auringon hiljalleen  valaiseimaa ja värittämää maisemaa. Maailma herää jälleen kauniina ja rauhallisena.
 
RajaAmpat_lockdown (20)
 

RajaAmpat_lockdown (11)Aamupalana paitettua riisiä kalalla.

 
Aamu valkenee täälläkin äänekkäästi trooppisten lintujen säestyksellä. Aamupalan jälkeen lähdemme vielä kerran snorklaamaan saaren edustan upealle riutalle. En ole ikinä nähnyt näin upeita koralleja missään maailmalla. On kuin sukeltaisi suoraan Pieni Merenneito -elokuvaan.
 
RajaAmpat_lockdown (7)
 
RajaAmpat_lockdown (26)
 

RajaAmpat_lockdown (3)Merenalainen maailma täällä on mieletön!

 
RajaAmpat_lockdown (2)
 
_koralleja4
 
RajaAmpat_lockdown (4)
 
Koronasta huolimatta, työt Tanjung Putuksella jatkuvat normaalisti. Tanjung Putuksella työskentelevät työntekijät ovat Lombokin saarelta, eivätkä pääse palamaan kotiinsa juuri nyt vaikka osa niin haluaisikin. Sorongin lentokenttä on jo kolmatta viikkoa kiinni, eikä sen avautumisesta ole varmuutta. On siis parempi jatkaa rakennustöitä sen sijaan, että kaikki rakennustyöt pistettäisiin jäihin ja ihmiset istuskelemaan tänne koronan takia.
Tämän meidän yökyläilyn tarkoituksena oli käydä katselemassa paikan edistymistä ja päättää muutamia mittoja huoneissa. Tällä hetkellä rakenteilla on aluksi vain viisi bungalowia, mutta niistä jokaisesta on tulossa vieläkin isompia kuin täällä Doberaissa. Resortilla ei vielä ole virallista nimeä ja se kulkeekin työnimellä Tanjung Putus (vapaasti suomennettuna se tarkoittaa ‘erillään pääsaaresta’). Tuo uusi resort on noin tunnin venematkan päässä Doberaista ja resortista on tulossa samalla sukellusresortti.
 
RajaAmpat_lockdown (16)
 

RajaAmpat_lockdown (14)Tähän pieneen poukamaan tulee viisi bungalowia.

 

RajaAmpat_lockdown (18)Työntekijöiden suihkurakennus, jossa mekin kävimme suihkussa siellä ollessamme.

 
RajaAmpat_lockdown (17)
 

RajaAmpat_lockdown (9)Illallis kala savustettavaksi.

 
RajaAmpat_lockdown (19)
 

rajaampatkarttaRaja Ampatin kartta, johon olen merkinnyt tunnetuimpia saaria, kyliä, Doberain sekä Tanjung Putuksen. 

 
RajaAmpat_lockdown (15)
 
Takaisin Doberaihin
Elo tällä viikolla on tuntunut ihanan vapautuneelta. Uutisten lukematta jättäminen sekä kaiken ympärillä tapahtuvan unohtaminen on oikeasti tuonut minulle rauhaa. Muutama viikko sitten kokemani panikoinnit sun muut kauhuskenaariot edesauttoivat minua varmasti saavuttamaan tällaisen seesteisyyden tilan. Tällä hetkellä minusta tuntuu, etten haluaisi kotiin käymään vielä kuukausiin. Viimeiset kaksi viikkoa olen voinut täysillä nauttia kaikesta tekemisestäni. Myöskään viime viikolla häirinneet öiset huhuilijat eivät ikinä palanneet saarelle.. ainakaan äänekkäästi. 😀
 
RajaAmpat_lockdown (5)
 
Saari on alkanut tuntumaan päivä päivältä enemmän kodilta. Nyt varsinkin, kun on saanut parannella resortin puitteita sekä tehdä mahtavia juttuja luonnon eteen. Tämä kaikki tuntuu edelleen uskomattomalta unelta. Rika kysyikin minulta yksi päivä veneessä, että “Sandra, was this your dream and something you were always hoping for?” Eikä minun tarvinnut pohtia vastausta sekuntiakaan, sillä tämähän oli enemmän kuin ikinä osasin edes toivoa.
 
RajaAmpat_lockdown (1)
 
Seuraa reaaliaikaista eloa saarelta instagramista:
@terveiset_paivantasaajalta
 
Jos et ole alusta asti ollut matkassa mukana, niin tästä voit lukaista miksi olemme täällä ja
tästä taas syyt miksi tänne jäimme koronankin iskettyä.
 
Muut tarinat Raja Ampatilta:
Raja Ampat – Matkaopas paratiisiin
Lopputili ja muutto paratiisisaarelle – Paluu Raja Ampatille
Muutto Indonesiaan – Ajatuksia unelmien saavuttamisesta
Eristyksissä – Ensimmäisen viikon päiväkirja paratiisista
Ahdistus ja pelko yrittivät ottaa vallan – Toisen viikon päiväkirja paratiisista
Kiitollisuutta ja nemojen etsintää – Kolmannen viikon päiväkirja paratiisista

11 Comments

  • Piyya / Levoton Sielu Maailmalla

    Ei teillä työt siellä ihan heti lopu vakka olisihan vieraiden saapuminen tietenkin se lisä miksi olette siellä. Nyt on aika kohentaa ja myös nauttia. Kaikki oma tekeminen ja omat kokemukset ovat hyödyksi sitten kun resortti taas avautuu.

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Raja Ampat on todellinen paratiisi. Meidänkin matkan aikana useampaan paikkaan oltiin rakentamassa uutta majoitusta, toivottavasti turismin lisääntyminen ei kuitenkaan lähde ihan käsistä ja paikka säilyy yhtä paratiisimaisena kuin tähänkin asti.

    • Sandra

      Ei täällä onneksi vielä ole lähtenyt lapasesta homma. Onni on korkeat hinnat ja pitkä matkustusaika. 😅 Luonto on vielä edelleen uskomaton ja eilenkin valas pyyhälsi tästä lahden ohitse.

  • Paratiisireportteri

    Osaatko jo lyhyen vierailun perusteella kuvata, miten nämä kaksi saarta eroavat toisistaan, vai eroavatko kovastikaan? Mietin matkailijan näkökulmasta, että onko RAja Ampatin kohteiden välillä suurin ero majoituksen tasossa ja tyylissä vai onko eroa myös koralliriuttojen kunnossa, hiekkarannassa ja sellaisessa?

    • Sandra

      Tanjung Putus ei ole privaatti saari niin kuin Doberai on. Näiden omistamalla alueella ei myöskään ole niin paljoa kuivaa maata kuin vaikkapa täällä. Koralliriutta taasen on kauneinta mitä tähän asti olen snorklatessa nähnyt täällä. Paljon erilaisia koralleja, kaloja sekä todella kirkasta vettä. Samanlainen konsepti sinne tulossa hieman luksuksempana kuin Doberaissa.
      Huoneet on edelleen luonnonmukaisia ja avoimia. Ei ilmastointi, suola / makea sekoitus hanoista yms.

      Raja Ampatilla on alle 10 resorttia / parempaa majapaikkaa, kaikki loput on homestay majoituksia. Homestaysta osa on hyviä, mutta joukkoon mahtuu sellaisia huonosti pidettyjäkin. Homestayt on kokemisen arvoinen, mutta en koko lomaa ehkä homestayssa majoittuisi. On kiva myös kokea resorttimaista fiilistä täällä. Kri saarella esim on kamala rotta ongelma ollut jo monta vuotta. Kaikki asiat pitää nostaa roikkumaan ja mitään naposteltavaa ei saisi siellä olla mukana.
      Tänne tullessa kannattaa tutkia etukäteen mahdollisimman paljon eri vaihtoehtoja. Stayrajaampat.com sivulta löytyy homestayt listattuna ja niistä näkee sijainninkin kartalta.
      Kaikkialla ei koralliriutat ole enää entisellään tietenkään, mutta suurimmaksi osaksi kaikilla saarilla on edustalla melko hyvät snorklausmestat.

      Välimatkat täällä on pitkiä ja retket maksavat helposti 400usd per vene. Me yritetään aina etsiä mahdollisimman monta kiinnostunutta asiakasta jakamaan kustannuksia. Retket ovat kyllä kaiken rahan väärti ja me järkätään ainakin aina mahdollisimman paljon niihin. 🙂

  • Anmarien

    Sitä täällä parvekeettomassa kaupunkiasunnossa istuessaan hieman toivoisi, että olisi jossain luonnon keskellä, jossa voisi viettää päivät ulkona töitä tehden. Tän blogin kautta saa onneksi pientä maistiaista tästä!

    • Sandra

      ❤️ Tsemppiä kovasti! Tämä on monelle varmasti ihan kamalaa aikaa. Toivottavasti saan edes hitusen autettua näillä jutuillani täältä. 🙂

    • Mari/Kodinvaihtaja

      Tuli mieleen ihmisten välinpitämättömyydestä, että siihen olen törmännyt SUOMEN kansallispuistoissa, Lapin autiotuvissa. Koko tupa nukkuu ja sinne tullaan tiskaamaan iltakympiltä. Aamulla selitetään asiaa siten, että oli vasta kymmenen. Ei ymmärretä sitä, että toisten unta voisi yrittää edes olla häiritsemättä. Ihmiset on oikeasti tosi samanlaisia joka puolella maailmaa:-) – hyvässä ja pahassa

  • Anna | Tämä matka -blogi

    Ihanaa, kun on kuvia taivaalta ja vedenalta 😀

    Tuosta metelöinnistä. Joskus ajattelin, että se johtuu siitä, että ihmisiä on joissain paikoissa niin paljon, että he eivät voi huomioida kaikkia. Sitten kävin Japanissa ja totesin, että kyllä voi. Eli taitaa olla kulttuurisidonnainen. Kun on lapsesta asti opetettu, että toisia ei saa häiritä öisin, niin sitten niin toimitaan. Jos taas kukaan ei pidä öistä metelöintiä ongelmana (paitsi joku outo ulkomaalainen) niin eihän se sitten edes ole ongelma.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *