Yogyakartan loistoa sekä ikuisia matkaajan riesoja

Upea, maaginen sekä historiallinen Yogyakarta (paikallisten puheessa: Jogja), tuo jo pelkästään nimenä mieleen vanhan ajan kaupungin vilkkaine kauppakatuineen sekä upeine temppeleineen. Tosiaan, sieltä myös löytyykin molemmat. Suosittuja basaari alueita löytyy ympäri kaupunkia sekä maagiset Borobudurin temppelit lepäävät turisteja houkutellen vain muutaman kymmenen kilometrin päässä tuosta yhdestä Indonesian hektisimmistä kaupungeista.

 

 
Yogyakarta

 

 
Meidän missiona Yogyakartassa oli nähdä nuo Borobudurin temppelit, joista kolme vuotta sitten jo kuulimme ensimmäisen kerran. Kun keväällä päätimme lähteä tälle kuukauden reissulle Indonesiaan, valikoitui ensimmäisenä Borobudurin temppelit yhdessä Mount Rinjanin kanssa meidän reissusuunnitelmiin. Vasta näiden jälkeen alkoivat muut kohteet nivoutua omille paikoilleen. Mutta, olette varmasti kuulleet tarinoita onnistuneista ja epäonnistuneista reissusta ja valitettavasti tällä kertaa tämä meidän tarina on se kertomus siitä epäonnistuneesta.
 

 
Aloitetaanpa siis ihan alusta, eli lähdöstämme Balilta. Ensimmäiseksi syyksi Yogyakartan epäonneksi nimeän snorklauksen. Mehän olimme lähtöä edeltävänä päivänä jortsussa snorklaus reissulla Lembonganin ympäristössä ja mitä ilmeisimmin minä olin hoitanut aurinkorasvauksen hieman huolimattomammin, koska kotiin palattua huomasin palaneeni oikein antaumuksella selästä ja pepusta. No, ilta meni lähinnä kylmässä altaassa viihtyen ja rasvaa levittäen. Aamullakaan ei meininki ollut mitenkään tavallista ihmeellisempi, joten Denpasarin lentokentälle matkaaminen meni melko sujuvasti.
 
Toiseksi syyksi lähdenkin epäilemään heti Denpasarin kentällä nauttimaani Cesar salaattia, jonka jälkeen wc kylttien neonloisto oli kutsuvimpia näkyjä ikinä. Niin kutsuva, että jouduin tekstailemaan Topiakselle, jotta tulisi tupakkahuoneesta mahdollisimman sukkelaan takaisin tavaroita vahtimaan 😀 Joten, tarviikohan tässä edes sen enempiä mietiskellä.. Muutaman tunnin lentomatka Balilta Yogyakartaan meni vinosti hymyillen, lacto-seveniä vetäen ja vessassa ravaten.
 

 
Eli varmaan on jo kaikille selvää, että tämä parin päivän välilasku Jaavan saarella tapahtui vain Borobudureiden takia ja onkin todella surkuhupaisaa todeta, että missattiin koko kaupungin hienous minun istuessa hotellin vessassa. Se plussa tässä sentään on, että oli onneksi sentään hyvä hotelli missä istua!
 

Tämän parempaan hymyyn ei vain pystynyt 😀

 

Ibis Style Yogyakarta. Hotelli sijaitsee vain muutaman korttelin päässä kuuluisalta ostoskadulta, Malioboro streetiltä. Sijainnin ollessa keskeinen, se ei kuitenkaan ole liian meluisan kadun varrella. Tässä kaupunki hotellissa yksi yö kustansi noin 40€uroa aamupaloineen. Taksi lentokentältä hotellille kannattaa ostaa saapuvien hallista suoraan taksi tiskiltä. Maksoimme noin puolen tunnin taksi kyydistä kaupunkiin 70 000rp (4,80€). Olimme jo etukäteen lukeneet muiden kokemuksia taksien hinnoista, joten kerrankin pääsimme ilman ylimääräisiä kikkailuja pois kentältä.

 

 

 

 

Kun ruoka sitten pysyi sisällä niin pääsin nautiskelemaan tämmöisiä herkkuja

 

 
Siinä vaiheessa kun hotellihuoneen ovea avatessa et enään tiedä katsotko minne reppusi viskaat vai juoksetko reppu selässä vessaan, on meininki jo aika hasardia! Eli luojan kiitos, olin varannut ”kunnon” hotellin, jossa ei ainankaan tarvinnut kyykyssä istua vessassa ollessa.
 
Iltaa kohden kunto alkoi huonontua ja kuumeinen olo saapua. Värjöttelin vaatteet päällä peiton alla ja mikään ei meinannut edes pysyä sisällä. Topiaksen urhoolliset yritykset tuoda Pizza Hutin pizzaa take awayna, saivat minut lähinnä vain juoksemaan uudestaan vessaan. Muutaman tunnin unien ja lukemattomien vessa käyntien jälkeen sain jo ruokaa pidettyä sisälläni ja raskaan päivän jälkeen yö menikin sikeästi nukkuen. Se kuitenkin oli selvää, ettei seuraavaksi aamuksi suunnittelemamme retki temppeleille enään ollut mahdollinen. Aamu herätys olisi tapahtunut jo neljän aikoihin eikä ollut mitään takeita siitä, että olisin paremmassa kunnossa.
 

Pillereitä joka vaivaan

 
Ah, minä vaan niin rakastan Indojen apteekkeja! Pillereitä lähtee joka nälkään ja ihan naurettaviin hintoihin! Muistaakseni paketti hiilitabletteja maksoi vain noin 4 000rupiaa eli 0,30€ sekä liuska Panadoleja 7 000rupiaa. Lopullisena diagnoosina pidin itselleni auringon polton nostattamaa kuumetta sekä cesar salaatin liian kauan lämpimässä pidettyä kastiketta. Näiden combo teki olostani 24tunniksi sietämättömän.
 

 

Malioboro Street

 
Vaikka olo seuraavana päivänä olikin jo parempi, ei se silti ollut niin hyvä, että olisin mitään nähtävyyksiä pystynyt näkemään. Kävimme aamupäivästä pyörähtämässä Malioboro Streetillä, jonka jälkeen oli jo saatava parin tunnin lepo / vessatauko hotellilla. Iltapäivällä otettiin toinen nuuhkaisu kaupungin kaduista ja päästiin ennen katosateen yllättämistä Malioborolta pidemälle!! 😀
 

 
Meille tuli täytenä yllätyksenä, että kaupungin turistikrääsä tarjonta oli täysin suunnattu Indonesialaisille turisteille. Toki löytyi seasta kaikkea pientä mikä meitäkin olisi kiinnostanut, mutta esimerkiksi naisten vaatteet olivat lähestulkoon poikkeuksetta muslimi vaatteita. Katuja tarkemmin tutkaillessa, huomasimmekin lähinnä meidän länsimaalaisten turistien olevan täällä harvinaisempi näky, kuin paikallisten turistien. Nyt oltiin todella tultu Balin kulmilta ulos.
 
Positiivisena yllärinä meille tuli myös alhaiset hinnat. Topiaksen bongaillessa flipflop kauppoja, eteemme sattui uskomattomalta kuullostava tarjous: 3 paria fläpäreitä 50 000rp!! Normaalistihan pelkästään yhdet maksavat 50 000-100 000rp, joten kaupat syntyivät välittömästi 😀 Yksi pari sattui jalkaan 20 000rupian hintaan ja matka jatkui taas ehjin kengin. Joten, hinnoilla tätä suurkaupunkia ei todellakaan ole pilattu! Pistimme myös merkille, että perus ukottamista ei täällä harrasteltu ja saimme vapaasti rauhassa tinkiä ostoksista.
 

 

 
Kaupungin kadut ja kujat ovat täynnä pieniä basaareja sekä ostoskeskuksia, joten kaupunkiin eksyville on ostosmahdollisuudet taattuja. Pieniä kujia värittävät erilaiset korukaupat, katuruokalat ja riksakyyditsijät. Menitpä minne tahansa, on joka kulmalla joku iloinen riksa veikko kyselemessä tarvitsetko kyytiä jonnekkin. Ja kyyti kannattaa ottaakkin, sillä se on halpaa! 10 000rupialla pääsimme kaatosateessa muutaman kilometrin matkan ja ties kuinka pitkälle sillä rahalla olisi oikeasti päässyt 😀
 

 

 

 
Eli lyhestä virsi kaunis, Yogyakarta onnistui näyttämään meille hyvät puolensa, vaikka jouduinkin makaamaan siitä suurimman osan sängyssä. Monet haukkavat kaupunkia hektiseksi ja törkyiseksi ja ehkäpä se tosiaan onkin niitä molempia. Ollaan huomattu, että jostain syystä me tykätään tälläisistä kaaosmaisista suurkaupungeista ja niiden katuruokaloissa sekä kojuissa piileekin se jokin. Jogjan kaupungin kupeessa sijaitsee myös yksi Indonesian aktiivisimmista tulivuorista, Mount Merapi, joka purkautuu säännöllisesti. Toivon joku päivä pääseväni takaisin ja toteuttamaan temppelikierroksen, enkä yhtään olisi pahoillani, jos saisin viettää vielä muutaman yön kiireisessä Yogyakartassa.
 
Tiesitkö, että Yogyakarta on Indonesian ainoa provinssi, joka on virallisesti sulttaanin hallitsema.
 

 
Majoitusta Yogyakartasta kannattaa ehdottomasti tutkailla myös AirBnb:stä. Borobudurienkin lähettyviltä löytyy upeita Homestay majoituksia tavan ketjuhotellien vaihtoehdoksi.
 

 
No mutta, jos me oltaisiin menty temppeleille mitenkä sinne olisi päässyt?
Me opittiin se, että jos aikaa on vain pari päivää, niin melkein kannattaa jo etukäteen sopia jonkun firman kanssa retkestä. Paikan päällä lyhyellä varoitusajalla varaaminen voi olla liian myöhäistäkin. Topias selvitteli meille matkojen hintoja lähinnä sähköpostin välityksellä, koska vaikka olimmekin Yogyakartan ytimessä, emme silti yhtään turisti toimistoa bonganneet kaduilta. Eli google savuamaan ja TripAdvisorin arvostelut käteen, niin eiköhän reissua ala löytymään.
 
Pääsymaksut Borobuduriin vaihtelee sen​ mukaan haluatko nähdä auringonnousun vai et! Auringonnousu piljetistä joudut nimittäin pulittamaan 400 000rp (27€), kun taas normi aikaan vain 150 000rp. Jos temppeleitä haluaa tutkiskella rauhassa ilman tuhansia ympärillä häärääviä ihmisiä, kannattaa tarttua tuohon kalliimpaan vaihtoehtoon. Ystävämme kertoi, että heti aamu seitsemän jälkeen paikalla tömisteli oikeasti tuhansittain lisää porukkaa. Hänen mielestään saapuminen paikalle ennen auringonnousua on ainoa tapa päästä kokemaan Borobudurit kokonaisuudessaan.
 

http://cempakaborobudur.com/

 
Topiaksen parhaimmat sähköpostilla saadut vastaukset kahden hengen privaattireissulle auringonnousuun oli alkaen 1 400 000rupiasta (96€). Siihen olisi sisältynyt auringonnousu liput Borobuduriin, käynti Prambanan Hindu temppelissä, kuski, auto, bensat ja parkkimaksut. Toki näitä firmoja on miljoonia ja pääseehän temppeleille bussillakin. Meidän aikataulu ei olisi varmaan tuota bussiseikkailua kestänyt, koska olisimme halunneet päästä näkemään auringonnousun.​​​​​​ No tapoja ja hintoja on varmasti monia ja me tosiaan saimme noin kymmeneltä firmalta samankaltaisen tarjouksen. Jos budjetti antaa myöten, helpoimmin matkan temppeleille järjestää suoraan hotellistakin. Tosin, noin 500 000rupiaa kalliimmalla