Wadi Shab, Oman – Vehreä keidas keskellä karua kanjonia

Wadi Shab, tarina Omanista
Pikkuinen vene kaartelee sameaa jokea ja muutaman minuutin päästä tiputtaa meidät kyydistä vastarannan hiekkaiselle joentörmälle. Vilkutamme kiitokseksi paikalliselle veneenkuljettajalle ja sujahdamme palmujen suojiin keskipäivän paahtavan auringon alta. Lähdemme kävelemään edessä avautuvaa kanjonia kohti ja pian myös suojaa antanut palmurivistö jää kauas taaksemme. Alan katseellani etsiä seuraavaa varjopaikkaa, sillä tallustettavaa on vielä 45 minuuttia 40 asteen helteessä. Lämmöstä syntyvät kangastukset alkavat piirtyä horisontissa.

 

 

 

 
Alkumatkan vehreät maisemat

 

 

 
Kanjoni tarjosi onneksi mukavasti suojaisia onkaloita, joihin piiloutua keskipäivän paahdetta.

 

 
Uskomattoman karun kauniit maisemat sekä keskipäivän kuumuus pitävät tahtimme leppoisana. Vastaan kävelevä vanha beduiini kuitenkin rikkoo ajatusteni karun seesteisyyden, jossa olen viimeiset parikymmentä minuuttia viettänyt. Jään hetkeksi tuijottamaan beduiinin kulkua ja auttamatta pohtimaan, mitä olisikaan jokapäiväinen elämä tällaisessa ympäristössä.
 

 

 

 

 

 
Kanjonin alati muuttuvat maisemat saavat minut häkeltymään. Karu, kivinen maasto saattaa yht´äkkiä muuttua vehreäksi kukoistavaksi jokikeitaaksi. Seuraavan mutkan takana maisema karuuntuu ja joudumme ylittämään suurten kivilohkareiden täyttämän uoman.
 

 

 

 

Mitä pidemmälle kanjonissa kävelen, sitä vakuuttuneemmaksi tulen Omanin ihmeellisyydestä ja sen ainutlaatuisuudesta. Istahdamme uupuneina kallioiden suojiin hengähtämään ja epätoivoisesti yritämme tuntea edes pienen tuulenvireen ihollamme. Puolen tunnin raskas tarpominen on vienyt voimat, mutta jollain ihmeen ja kumman kaupalla jaksamme silti jatkaa eteenpäin.

 

 
Kanjonin seisahtanut ilma on jotain käsittämätöntä. Se, ajoittainen kuumuus ja paahde saavat pienen
ihmisen etsimään kaikkien kangastuksien keskeltä paratiisimaista keidasta.
 

 

 

 
Toivo perillepääsystä herää, kun hiljaisuuden keskeltä alan yht´äkkiä erottaa voimistuvia ääniä. Mutkan takaa keidasmainen paratiisi alkaa jo hahmottua ja kävelytahtimme kiristyä. Siinä se sitten on. Wadi Shabin vehreä luonnon muovaama uima-allas on löytynyt keskeltä karun kaunista kanjonia. Heitän kamerareppuni syrjään ja ryntään veteen. Kellun tuossa onnellisessa hetkessä ainakin kymmenen minuuttia, ennen kuin olen valmis jatkamaan matkaa seuraavaan koitokseen ja etenemään kanjonissa.
 

 

 

 
Eteneminen kanjonissa tästä pisteestä aina vesiputoukselle asti ei kuitenkaan tarkoita kävelyä, vaan uimista. Wadi Shab koostuu kolmesta altaasta, joista viimeiseltä pääsee uimaan sortuneiden kivien suojaamalle pienelle vesiputoukselle.
 

 

 

 
Nappaan mukaani pienen vedenkestävän laukkuni, jonne sujautan puhelimeni. Lähden äitini kanssa uimaan kohti seuraavaa allasta, muutaman muun kanjonille saapuneen kanssa.
 

Toisen altaan päässä piti hieman tasapainoitella liukkaiden kivien päällä.

 

 

 
Kolmanteen altaaseen päästyämme uimme vielä hetken eteenpäin, aivan kanjonin seinämälle asti. Kallion seinämässä oleva railo näytti niin ahtaalta, ettei siitä ihmisen pää olisi voinut millään mahtua läpi. Solahdimme kuitenkin helposti kapeasta päänmentävästä railosta läpi ja vesi allamme muuttui pikkuhiljaa turkoosiksi, kun valo osui veden pintaan.

 

Kesken uintireissun kaivoin puhelimen laukusta ja yritin napata kuvia tästä häkellyttävästä näystä. 
Kuvaaminen oli kuitenkin melko hankalaa, kun mistään ei saanut jalalla tukea. Lopputuloksena on muutamia tärähtäneitä otoksia.

 

 

Ahtaan, muutaman metrin pituisen railon läpi uituamme eteen avautui sortuneiden kivien suojiin jäänyt pieni vesiputous. Paikka oli niin sanoin kuvaamattoman kaunis, etten sitä tarpeeksi osuvalla adjektiivilla osaa edes kuvailla. Otimme kallioiden reunoista tukea ja jäimme haltioituneina tuijottamaan ympärillämme olevaa maisemaa. Wadi Shabin kätketyin salaisuus oli löytynyt ja pitkä uurastuksemme palkittu.

 

Wadi Shabin viimeinen allas. Pieni vesiputous nähtävissä kuvassa oikealla.

 
Nyt vielä kotonakin Wadi Shabista kirjoittaessani, pystyn tuntemaan uudestaan ne kaikki onnen ja jännityksen tunteet, joita kanjonillakin tunsin. Seikkailu Wadi Shabille aloitti janon nähdä lisää, enkä usko sen sammuvan taas ihan hetkessä. Taidan tosiaan olla koukussa seikkailuihin.
 

 

Wadit ja Wadi Shab

Wadi tarkoittaa kuivunutta joenuomaa, joka täyttyy vedellä sateiden aikaan. Sana Wadi liitetään esimerkiksi Omanissa lähestulkoon jokaisen paikannimen yhteyteen ja olihan maa täynnä toinen toistaan kauniimpia Wadeja. Wadi Shab on luonnon muovaama keidas keskellä karuinta autiomaata ja se on yksi huikeimmista näkemistäni luonnonnähtävyyksistä.
Wadi Shab nähtävyytenä on jo suosittu ja hyvin matkailijoiden tiedossa. Vaikka retki tälle Wadille vaatiikin tuon järjettömältä kuulostavan kävelyn läpi paahtavan helteen, ei se silti karsi matkaajia. Uintimatka läpi kahden altaan aina vesiputoukselle saakka on vasta urakka, joka karsii suurimman osan retkeilijöistä pois. Kymmenestä matkaajasta ehkäpä puolet lähti uimaan kolmannelle altaalle ja loput jäivät vilvoittelemaan ensimmäiseen altaaseen. Omatoimisten reissujen lisäksi Wadi Shabille tehdään päivittäin retkiä, ja jos ajoitat matkasi sinne keskipäivälle, et varmasti ole siellä yksin. Parhain aika vierailla on varmasti aamulla tai iltapäivällä. Jos vierailet Wadi Shabilla iltapäivällä, muista kuitenkin varata tarpeeksi aikaa pois kävelyyn.
 

 

 

 

Nice to know:

– Varaa vettä matkaan PALJON!
– Pukeudu uskontoa kunnioittavasti ja varaudu myös uimaan vaatteissasi. Pakkaa myös mukaan huivi / päähine suojaamaan auringolta. Minä uin polvet peittävissä housuissa sekä t-paidassa. Ennen kävelymatkaa takaisin autolle, pulahdin vielä veteen, jotta vaatteet olisivat mahdollisimman märät pitkää kävelyä varten. Tämä vilvoittikin oikein mukavasti, eikä takaisin kävely ollut läheskään niin raskasta.
– Vesikengät / tossut on kätevä lisä mukaan ja helpottaa altaasta toiseen liikkumista ja kävelyä. Osa kävelymatkasta on tasaista kuivaa maastoa, osa suurten kivien päällä tasapainoilua.
– Pakkaa mukaan drypack tai jokin vedenkestävä suoja kameralle / puhelimelle. Vesiputoukselle asti ei saa mitenkään tuotua esimerkiksi reppua kuivana, vaan tavarat on pakko jätttää ensimmäisen tai toisen altaan luokse. Koin paikan ja muut matkaajat sen verran luotettaviksi, että itseäni ei ahdistanut jättää kaikkia arvotavaroita ja järkkäriä valvomatta altaan reunalle varjoon.
– Yhdensuuntainen kävely 45 minuuttia ja uinti vesiputoukselle asti tahdista riippuen noin 10 minuuttia. Uinti ei ollut super vaativa, mutta punnitse tietenkin omat uintitaitosi ennen putoukselle lähtöä. Altaat ovat todella syviä, eikä kunnollisia levähdyspaikkoja siellä ole.
– Wadi Shabille pääsee tavallisella autolla ja siellä on parkkipaikka.
– Matkaa Muscatista on noin 170km, joka on muutaman tunnin matka autolla.
– Venekyyti parkkipaikalta joen toiselle puolen ja takaisin maksaa yhden rialin (2,40€).
– Parkkipaikan läheisyydestä löytyvät wc-tilat sekä pieni konttiravintola.
 

 

Lue myös muut jutut Omanista
Bimmah Sinkhole – Kristallinkirkas luonnonallas Omanissa
Autonvuokraus naisena Lähi-idässä – Ajaminen Arabiemiirikunnissa ja Omanissa