Viimeinen paratiisi – Wayag, Raja Ampat

Havahduin ajatuksistani kun näkökenttääni ilmestyi pieni tuikkiva tulikärpänen. Se tanssahteli hennosti välkkyen ohitseni ja lopulta katosi yön pimeyteen merelle. Olin niin uppoutunut tähtien ja pyrstötähtien tarkkailuun, etten edes ollut tajunnut kuinka myöhä jo oli. Makasin veneen kannella tarkkaillen hiljalleen yöpuulle siirtyvää maailmaa, veneen keinahdellessa hiljaisessa aallokossa.
 

 
Auringon laskettua tropiikin kirkkaat värit himmenevät ja normaalit äänet vaimenevat. Trooppisten lintujen kimeät kirkaisut vaihtuvat erilaisten sirkkojen sirinään ja yöllisten lintujen kumeaan huhuiluun. Meren tasainen pinta täyttyy hohtavista planktoneista ja niitä jahtaavista kaloista. Viidakon pimeimmät sopukat saavat hennon loisteen tanssivista tulikärpäsistä ja taivaalla kimaltavista tähdistä. On kuin joku heilauttaisi taikasauvaa öisen viidakon yllä ja saisi koko tropiikin loistamaan.
 

 
En malttaisi käydä nukkumaan. Haluaisin tämän hetken kestävän ikuisesti.
Ajattelen kiitollisena kuluneita päiviä sekä kuukausia.
Ajattelen miten kauniisiin paikkoihin olen jälleen päässyt ja kuinka onnekas olen maatessani tänä yönä tähtitaivaan alla, juuri tämän purjeveneen kannella.
Olen paratiisissa.
Olen saariryhmillä keskellä valtamerta, useiden kymmenien kilometrien päässä mantereelta.
Olen päässyt paratiisiin, jonne olen neljä vuotta odottanut pääseväni takaisin.
Minun tekisi nipistää itseäni ihan vain varmistaakseni etten uneksi.
 

 
Wayag, Raja Ampat
Olisitko uskonut, että tältä maapallolta on vielä mahdollista löytää koskemattomia paratiiseja? Paikkoja, jossa kukaan ei asu ja jossa koskemattomat hiekkarannat hohtavat auringon kanssa kilpaa. Maisemia, joista näkee kuvia vain kiiltäväpintaisten kalliiden matkakatalogien sivuilta ja saaria, jotka näyttävät kuin piirroksilta suoraan satukirjoista. Paikkoja, jonne matkatakseen tarvitsee aimoannoksen seikkailumieltä ja jonka olemassa olosta ei voi kuin haaveilla.
 

 
Päiväntasaajan pohjoisella puolella, keskellä valtamerta, kohoaa vehreä karstikallioiden muodostama saariryhmä nimeltään Wayag. Sienimäisesti merestä kohoavat kalliot ovat tiheän viidakon peitossa ja varmasti kauneinta mitä olen koskaan nähnyt. Satojen pienien saarien ympärillä on turkoosein värein hohtava laguuni, jossa kilpikonnat, hait, trooppiset kalat sekä rauskut asustavat. Saarilla ei asu satunnaisesti siellä yöpyvien vartijoiden lisäksi ketään, mikä tekee paikasta vieläkin ainutlaatuisemman.

Wayag on yksi Raja Ampatin ikonisimmista kohteista

Maisemat ovat kuin suoraan matkatoimistojen katalogeista ja tuovat minulle mieleen The Beach elokuvan.

 

 

 
Matkustin Wayagin saariryhmille ensimmäisen kerran 2017 päiväretken verran ja tuosta reissusta lähtien olen haaveillut pääseväni sinne takaisin. Haasteena tämän unelman toteuttamiselle on aina ollut ajanpuute sekä saarien syrjäinen sijainti. Doberailta Wayagille on matkaa noin 82 merimailia eli noin 130km. Pikaveneellä yhdensuuntaiseen matkaan tuhrautuu aikaa ainakin nelisen tuntia ja polttoainetta monta sataa litraa.
 

 
Olen salaa haaveillut usean vuoden ajan pääseväni saarille telttailemaan, seikkailemaan ja viettämään rauhassa aikaa. En kuitenkaan villeimmissä unelmissanikaan uskaltanut edes toivoa, että pääsisin sinne jonain päivänä purjehtimalla ja saavani olla siellä lähemmäs viikon ajan.
 

 

 

 

 

 

 

 
Nuo karstikallioiset maisemat tuolla syrjäisillä saariryhmillä kuvaavat täydellisesti minun käsitystäni paratiisista. Jos minun pitäisi päättää yksi paikka maailmassa jonne jäisin lopuksi elämääni, olisi se takuuvarmasti tämä. Olen aina ollut syrjäisten paratiisien etsijä ja vaikuttunut paikoista, jotka ovat kaukana kaikesta tai jonne harvat löytävät.
 

 

 
Wayag tulee aina olemaan minulle se viimeinen kätketty paratiisi, jonne vanhana mummona voisin viimeisillä voimillani vielä matkustaa ja jonne sitten jäädä lepäämään. Maisemat herättävät minussa eloon jotain mitä en sanoin osaa kuvailla. Käsittämätön rauha ja syvä kosketus ympäröivään luontoon. Tuntuu kuin olisin siellä kotona ja jonne minun kuuluisi jäädä. Jokaisella meistä on varmasti jossain tällä planeetalla se sielunmaisema, joka herättää eloon tällaisia sanoinkuvaamattomia tunteita. Minä olen toden teolla löytänyt minun paratiisini tästä maailmankolkasta.
Wayag, kunnes tapaamme jälleen.

Wayag Raja Ampat

 

 
Matkaani voi seurata Instagramin puolella @terveiset_paivantasaajalta tilillä.
Purjehdus reissun tarinat löytyvät tallennetuista kohokohdista profiilistani tai tästä.
 
Aikaisempia juttuja Raja Ampatilta löytyy täältä.