
Terveiset päiväntasaajalta – Vuoden ensimmäinen päiväkirja paratiisista
Heräsin kaskaiden hiljaiseen kuiskutukseen aamuyöllä. Hetken päästä koko taivas repesi valtaisaan itkuun. Oli kuin minua olisi pyydetty heräämään aamuista esitystä varten. Kirkkaana taivaalla leimuavat salamat valaisivat hetkittäin koko poukaman. Taivas jylisi kumeana ja sade kiihtyi kuin käskystä. Seurasin esitystä lumoutuneena. Vedin peittona toimivan lakanan tiukemmin ympärilleni ja suljin silmät. Kuuntelin ja tuoksuttelin raikasta luontoa ympärilläni. Kuinka rakastankaan nukkua ulkosalla viidakon ja veden ympäröimänä.
Pian unelias aurinko kurottautui merestä ja auringon ensisäteet työnsivät laahaavan saderintaman seuraavaan poukamaan tekemään töitään.
Viikot täällä paratiisissa ovat kuluneet vauhdilla. Luulin kirjoittavani täältä jo heti ensimmäisenä viikkona jotain koronapäiväkirjan tapaista, mutta aika on tosiaan hujahtanut. Tällä hetkellä taitaa olla menossa jo viikko numero viisi saarielämää ja Suomesta lähdöstä tulee kuluneeksi kaksi kuukautta ensi viikolla. Mihin tämä aika oikein hujahti?!
Kuluneisiin viikkoihin on mahtunut kaikenlaista. Olemme raivanneet saarta viidakosta takaisin resortiksi, meillä on ollut jo yksi asiakas, olemme käyneet purjehtimassa ja olemme kunnostaneet bungaloweja. Kiirettä on siis pitänyt.
Doberain Eco huoneet näyttävät tällä hetkellä tältä.
Olen lakannut huoneiden lattioita astetta tummemmiksi.
Kävimme purjehtimassa muutaman päivän reissun ja samalla viemässä meidän asiakkaan Sorongiin lentokentälle.
Batanta
Arkiset haasteet
Suurimpia haasteita on tällä kertaa tuottanut kielitaito. Meitä on täällä saarella tällä hetkellä vain viisi työntekijää, joista ainoastaan pomoni puhuu englantia. Minun on siis ollut pakko aloittaa Bahasa Indonesian puhuminen ja harjoitteleminen tosissani. Aikaisempina vuosina olen käyttänyt työssä paljon englantia ja harjoittelu jäänyt vähälle. Nyt saarella kaikki yhteinen aika työkavereideni kanssa menee yksinkertaisilla lauseilla jutusteluun ja yritän tosiaan pysyä jutun juuressa parhaani mukaan kiinni.
Välillä se on vaikeaa ja väsyttävääkin. Välillä alkaa hymy jo hyytyä, kun kysyt miljoonannen kerran päivän aikana ”ai mitä” vieraalla kielellä.. sitten yrität ymmärtää ja jos et ymmärrä, niin sitten et vain ymmärrä. Huomenna yritetään uudestaan eri lauseilla. Onhan se kuitenkin sitten todella palkitsevaa, kun huomaat osaavasi sanoa jotain ymmärrettävää ja onnistut sanomaan vaikka vitsin.


Olen käynyt myös muutamana päivänä katsomassa koralliprojektin edistymistä ja hieman harjoittelemassa vapaasukeltamista. Korallit näyttävät kasvaneen erittäin hyvin ja tänä keväänä olisi tarkoitus jatkaa projektia täällä.
Kasvu on ollut yhdeksän kuukauden aikana huimaa!
Vapaasukellus harjoitukset menossa
On ollut outoa olla takaisin täällä jälleen melko epätietoisissa merkeissä. Täällä, niin kuin sielläkin, pähkäillään edelleen perus elämään liittyvien kysymyksien parissa. Palaako maailma ennalleen, milloin rokotteet jaetaan, tuleeko tänne tänä vuonna vielä turisteja, milloin uskaltaa suunnitella kesää, kysymykset odottavat edelleen vastauksiaan, mutta tällä kertaa vastauksia odotellaan rauhallisimmin mielin. Tämä on kuitenkin ehkä yksi mieluisimmista paikoista olla ”jumissa” tällaisena aikana.
Kunnostamme pikkuhiljaa paikallisten kanssa resorttia ja odotamme maailman avautumista. Meillä on jo muutamia varauksia ensi kuulle ja se antaa toivoa tulevaan edes pikkuisen.
Olen opetellut tekemään kefiriä täällä, jottei joka aamu tarvitsisi syödä pelkkää riisiä tai nuudelia.
Kirjoittaminen on jäänyt vähäisemmälle ja olen huomannut instagramin tarinoiden olevan luontevampi tapa kertoa kuulumisia tällä hetkellä. Joten jos päivittäiset askareet täältä saarelta kiinnostavat, niin nyt on korkea aika kirjautua instagramiin seuraamaan matkaani. @terveiset_paivantasaajalta
Aiempia juttuja Raja Ampatilta voi lukea täältä.


6 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Voi vitsit, näyttää ja kuulostaa niin hienolta! Missä päin Raja Ampatia tuo paikka muuten olikaan? Se on kyllä paikka, jonne itsekin haluaisin palata. En usko, että korallit olisi missään muualla yhtä hyvässä kunnossa.
Sandra
Tässä Waigeon ja Gamin välissä Kabui Bayssa. 🙂 Niin upea paikka kyllä !
Mika
Oletko kokeillut viittomakieltä? ;o)
Kun katselee kotona ikkunasta ulos, voisi olla melkein olla kateellinen mutta vain melkein.
Hienoja kuvauspaikkoja ainakin.
Tsemppiä sinne.
Sandra
Heh, ei ole tullut harjoiteltua virallista sellaista. 😀 Kiitos paljon! 🙂 kivaa viikkoa sinne!
Tarja Wickström
Tänään Topiakselta taas kyselin sinusta ja paratiisisaaresta. Niin odotan hetkeä, että maailma avautuu.
Kaipaan sukeltamista lämpimässä vedessä kaikkien värien keskellä, auringon sateiden leikitellessä vedessä ja pinnoilla.
Useinmiten haaveet toteutuvat ja vahvasti uskon, että näemme vielä. Toivon, että marraskuussa pääsen lähtemään.
Ihania hetkiä Sinulle – Tarja.
Sandra
Voikun pääsisit! Olisi mahtavaa päästä sukeltamaan yhdessä! Terkkuja sinne! 🙂