Terveiset päiväntasaajalta – Vuoden ensimmäinen päiväkirja paratiisista

Heräsin kaskaiden hiljaiseen kuiskutukseen aamuyöllä. Hetken päästä koko taivas repesi valtaisaan itkuun. Oli kuin minua olisi pyydetty heräämään aamuista esitystä varten. Kirkkaana taivaalla leimuavat salamat valaisivat hetkittäin koko poukaman. Taivas jylisi kumeana ja sade kiihtyi kuin käskystä. Seurasin esitystä lumoutuneena. Vedin peittona toimivan lakanan tiukemmin ympärilleni ja suljin silmät. Kuuntelin ja tuoksuttelin raikasta luontoa ympärilläni. Kuinka rakastankaan nukkua ulkosalla viidakon ja veden ympäröimänä.
 
Pian unelias aurinko kurottautui merestä ja auringon ensisäteet työnsivät laahaavan saderintaman seuraavaan poukamaan tekemään töitään.
 

 

 
Viikot täällä paratiisissa ovat kuluneet vauhdilla. Luulin kirjoittavani täältä jo heti ensimmäisenä viikkona jotain koronapäiväkirjan tapaista, mutta aika on tosiaan hujahtanut. Tällä hetkellä taitaa olla menossa jo viikko numero viisi saarielämää ja Suomesta lähdöstä tulee kuluneeksi kaksi kuukautta ensi viikolla. Mihin tämä aika oikein hujahti?!
 
Kuluneisiin viikkoihin on mahtunut kaikenlaista. Olemme raivanneet saarta viidakosta takaisin resortiksi, meillä on ollut jo yksi asiakas, olemme käyneet purjehtimassa ja olemme kunnostaneet bungaloweja. Kiirettä on siis pitänyt.

Doberain Eco huoneet näyttävät tällä hetkellä tältä.

 

Olen lakannut huoneiden lattioita astetta tummemmiksi.
 
Kävimme purjehtimassa muutaman päivän reissun ja samalla viemässä meidän asiakkaan Sorongiin lentokentälle.

 

Batanta

 

 

Arkiset haasteet

Suurimpia haasteita on tällä kertaa tuottanut kielitaito. Meitä on täällä saarella tällä hetkellä vain viisi työntekijää, joista ainoastaan pomoni puhuu englantia. Minun on siis ollut pakko aloittaa Bahasa Indonesian puhuminen ja harjoitteleminen tosissani. Aikaisempina vuosina olen käyttänyt työssä paljon englantia ja harjoittelu jäänyt vähälle. Nyt saarella kaikki yhteinen aika työkavereideni kanssa menee yksinkertaisilla lauseilla jutusteluun ja yritän tosiaan pysyä jutun juuressa parhaani mukaan kiinni.
 
Välillä se on vaikeaa ja väsyttävääkin. Välillä alkaa hymy jo hyytyä, kun kysyt miljoonannen kerran päivän aikana ”ai mitä” vieraalla kielellä.. sitten yrität ymmärtää ja jos et ymmärrä, niin sitten et vain ymmärrä. Huomenna yritetään uudestaan eri lauseilla. Onhan se kuitenkin sitten todella palkitsevaa, kun huomaat osaavasi sanoa jotain ymmärrettävää ja onnistut sanomaan vaikka vitsin.
 

 

 
Olen käynyt myös muutamana päivänä katsomassa koralliprojektin edistymistä ja hieman harjoittelemassa vapaasukeltamista. Korallit näyttävät kasvaneen erittäin hyvin ja tänä keväänä olisi tarkoitus jatkaa projektia täällä.

Kasvu on ollut yhdeksän kuukauden aikana huimaa! 

 

 

Vapaasukellus harjoitukset menossa

 
On ollut outoa olla takaisin täällä jälleen melko epätietoisissa merkeissä. Täällä, niin kuin sielläkin, pähkäillään edelleen perus elämään liittyvien kysymyksien parissa. Palaako maailma ennalleen, milloin rokotteet jaetaan, tuleeko tänne tänä vuonna vielä turisteja, milloin uskaltaa suunnitella kesää, kysymykset odottavat edelleen vastauksiaan, mutta tällä kertaa vastauksia odotellaan rauhallisimmin mielin. Tämä on kuitenkin ehkä yksi mieluisimmista paikoista olla ”jumissa” tällaisena aikana.
 

 
Kunnostamme pikkuhiljaa paikallisten kanssa resorttia ja odotamme maailman avautumista. Meillä on jo muutamia varauksia ensi kuulle ja se antaa toivoa tulevaan edes pikkuisen.
 

Olen opetellut tekemään kefiriä täällä, jottei joka aamu tarvitsisi syödä pelkkää riisiä tai nuudelia.

 
Kirjoittaminen on jäänyt vähäisemmälle ja olen huomannut instagramin tarinoiden olevan luontevampi tapa kertoa kuulumisia tällä hetkellä. Joten jos päivittäiset askareet täältä saarelta kiinnostavat, niin nyt on korkea aika kirjautua instagramiin seuraamaan matkaani. @terveiset_paivantasaajalta
 
Aiempia juttuja Raja Ampatilta voi lukea täältä.