Pala kaunista Jaavaa ja terveiset Jakartasta

Terveiset täältä hektisestä Jakartasta, jonne laskeuduin kolme viikkoa sitten. Lähdin matkustamaan tänne takaisin tällä kertaa vähin äänin ja ajattelin avata suuni blogin puolellakin vasta sitten kun viisumiasiat olisi kunnossa. Viimeiset viikot ovat ajallisesti menneet todella nopeasti ja näihin viikkoihin on kuulunut jonkin verran jännitystä viisumien hoitamisen takia ja toki myös ihan ensimmäisten koronatestienkin takia. Jostain syystä testitulosten odottamisen luoma jännitys ei ikinä helpotu, vaikka minultakin otettiin koronatestejä kolme yhden viikon sisällä.
 

Hotellikaranteenissa Jakartassa

 
Pakollisen viiden päivän hotellikaranteenin jälkeen alkoikin sitten vasta varsinainen urakka täällä. Ensimmäinen etappi oli vaihtaa työviisumini vanhasta passista uuteen, jonka jälkeen vasta aloittaa uuden työviisumin käsitteleminen. Virastoissa tuli loppujen lopuksi ravattua kuusi kertaa täyttelemässä erilaisia papereita, etsimässä puuttuvia lomakkeita sekä vain näyttäytymässä eri kokoonpanojen kanssa. Tämän kahden viikon shown jälkeen, passia kuitenkin koristaa taas yksi vuoden oleskeluun oikeuttava leima ja se kruunaakin tämän kaiken säädön ja odottelun täällä päässä.
 

Jaava
Jokaisen epäonnistuneen virastokäynnin jälkeen sain kuitenkin aina löydettyä odottamisesta positiivisia puolia. Kukapa olisi siis uskonut, että elämä sekä odottaminen Jakartassa voisi olla mieluisaa puuhaa. Täällä 11 miljoonan asukkaan suurkaupungin hälinässä olen pystynyt rentoutumaan, rauhoittumaan ja hymyilemään elämälle. En toki sano etteikö elämä Suomessa olisi ollut hyvää, mutta sanotaanko näin, että se oli siellä sellaisessa vaiheessa, etten ihan täysin tiennyt paikkaani. Tämän Jakartassa vietetyn kolmen viikon aikana suuntani ja päämääräni ovat vain vahvistuneet, enkä ole edes vielä päässyt perille saarille.
 

 

Vaikka ajatus kolmen viikon pakollisesta Jakarta lomasta ei kuulosta monenkaan korvaan houkuttelevalta, olen jostain syystä pystynyt rauhoittumaan ja jopa tuntemaan kuuluvani jonnekin pitkästä aikaa.
Jaava

 
No mutta, se niistä ajatuksista tältä erää. Haluan nimittäin näyttää täällä bloginkin puolella muutaman kauniin hetken, jotka olen saanut kokea täällä Jaavalla ollessani.
 
Olen asunut täällä Jakartassa Rikan eli pomoni perheen luona ja olenkin saanut tutustua aivan mielettömän ihaniin ihmisiin. Täällä vieraanvaraisuus on aivan huipussaan ja minut on otettu yhdeksi perheenjäseneksi aivan alusta lähtien.
 

Kuvassa pomoni ja hänen tytär.

 
Olen käynyt alakerran kuntosalilla treenaamassa ja saanut jopa sieltä muutaman uuden tuttavan. Olen jo vakioasiakas samaisen rakennuksen Starbucksissa, eikä minun tarvitse enää kertoa mitä haluan. Tarjoilijat kihertelevät ja leikkisästi arvailevat mitä otan tällä kertaa. Osallistuin myös muutama viikko sitten sukellusreissulle, jonka järjesti jo minulle entuudestaan tuttu sukellusopettaja. Reissulla näin uudestaan viime vuotisia asiakkaitamme sekä tutustuin tietysti sielläkin uusiin ihmisiin. Voisinpa melkein myös väittää, että paikallisen maahanmuuttoviraston työntekijätkin muistavat jo minut ja naureskelevat keskenään tälle kalpeanaamaiselle tyttöselle, joka istuu jälleen tutussa penkkirivissä kammottava paperinippu käsissään.
 

 

 
Sukellusretki Seribusaarille
Teimme yhden yön sukellusretken Pramukan saarelle, joka on yksi Seribusaarten ryhmään kuuluvista saarista. Seribu tarkoittaa tuhatta ja usein näistä saarista Jakartan edustalla puhutaan Thousand islands nimellä.
 

 

 
Vihreä Bogor
Noin tunnin ajomatkan päässä Jakartan hälinästä löytyy täydellinen vihreiden vuorien ja viidakkojen luvattu kaupunki. Päiväretkemme Bogoriin oli puhtaasti ruokapainotteinen ja oikeastaan ainoa syy vierailuumme.
 

Bukit air restaurant Bogorissa

 

 
Upea Sukabumi Jaava
Itseasiassa Sukabumia ei upeaksi voi sanoa, mutta sen sijaan luontoa tämän kylän ympärillä kylläkin. Tutustuimme Sukabumissa Situ Gunungin kansallispuistoon sekä Bibijilanin vesiputouksiin. Jos ikinä eksyt näille leveysasteille Jaavalla, niin suosittelen tutustamaan alueeseen. Me näimme vain pintaraapaisun muutaman yön reissullamme ja haluan jonain päivänä vielä palata tutkimaan aluetta tarkemmin.
 

Upea Bibijilanin vesiputous

Situ Gunungin kansallispuisto – Suspension Bridge

Katsotaan minkälaista koronapäiväkirjaa onnistun päivittelemään tällä kertaa saarelta, mutta niitä päivityksiä odotellessa, ottakaa seurantaan tilini instagramin puolelta.
Siellä päivitän ahkerasti tarinoihin elämää saarelta ja kuulumisiani.
@terveiset_paivantasaajalta

 

 
Jos olet ensimmäistä kertaa mukana matkassa, niin aikaisempia tarinoita Raja Ampatilta voi lukea tästä.
Edellisen vuoden koronapäiväkirjoja saarelta tästä.