Raja Ampat

Terveiset Doberain paratiisista

Ei ole toista paikkaa maapallolla, missä tuntisin aamuisin itseni näin eläväksi, kuin täällä olen tuntenut. Aamuisin jokainen ääni on aistittavissa aivan eri tavoin, kuin päivänvalon aikaan. Kun aloitan jokaisen aamun kävelemällä aamuauringon valaisemaa viidakkopolkua pitkin, tuntuu kuin koko maailma olisi minun. Ensimmäisten askelien jälkeen väistelen yön aikana ilmestyneitä hämähäkinseittejä, seurailen heräävien perhosten hentoista lentoa sekä kuuntelen rapujen pientä rapinaa polkujen varrelta. Viidakon hiljalleen voimistuvat äänet, aaltojen voimakkaat lyönnit sekä papukaijojen ensimmäiset rääkäisyt tuntuvat kuuden aikaan aamulla aivan uskomattoman voimakkailta.
Viidakon läpi käveleminen yksin oli minulle myös henkisesti tärkeä hetki. Sillä matkalla saatoin käydä päässäni läpi edellispäivän tapahtumia, niin hyviä kuin huonojakin. Miettiä mitä tekisin paremmin, missä taas onnistuin. Loppumetreillä viidakosta astui aina ulos eri tyttö, täynnä uutta energiaa ja voimaa.
 
doberai_eco (1 of 1)
 
hiddenbay12 (1 of 1)
 
vedessa (1 of 1)
 
Kun aamun taika on hiljalleen rauennut auringonnousun myötä, alkaa muukin maailma ympärillä heräilemään. Asiakkaat saapuvat aamiaiselle ihastellen turkoosin vihreitä maisemia ja minäkään en voi muuta kuin katsella ympärilleni huokaillen. Kaikki aamuauringon maalaamat värit pienessä Doberain poukamassa saavat sydämeni pakahtumaan onnesta. Näissä maisemissa on todellakin ilo palvella asiakkaita. On ihanaa kysyä asiakkailta maistuisiko tuore kookosvesi tai kuunnella kun Nenne tiedustelee minkälaisen kananmunan he tänä aamuna haluaisivat aamiaisellaan nauttia. Huomaan nauttivani olostani, kun pääsen edes hitusen antamaan paratiisimaisia fiiliksiä asiakkaille. Suomessa tämänkaltainen työ ei ollut minua varten, mutta täällä, tunnen olevani oikeassa elementissäni.
Toki olihan meillä niitäkin aamuja, kun olisin asiakaspalvelun sijasta voinut vaikka teleportata itseni loskaan tarpomaan. Mutta niitä aamujahan tulee meille kaikille, olimmepa missä tahansa.
 
IMG_20181228_085557
 
hiddenbay6 (1 of 1)
 
“Those girls never die”. Jos me toivoimme välillä teleporttausta sinne loskaan, niin taisivat myös paikalliset pojatkin toivoa teleporttausta meille sinne samaan hankeen. Suomalaisella työmentaliteetilla ei ollut ilmeisesti kovin suurta kannatusta paikallisten keskuudessa, vaikka me kuinka yritimme heitä aina ympäriinsä hoputella. Myöhemmin meille tosiaan selvisikin, että pitkin päivää meidän touhutessa ympäri resorttia, pojat huutelivat toisilleen Bahasaksi “Those girls never die” lausetta. Olemme siis näyttäneet heidän silmissään ihan hulluille.
Meidän näyttäessä hulluille työnarkomaaneille, pitivät pojat “lakisääteisiä” päiväuni taukojaan. En pysty ymmärtämään, kuinka monet päiväunet Indonesialaisten päiviin oikein mahtuu. Työtä tehdään koko päivä, pitkillä sekä useilla tauoilla.
Itselleni jäi tästä sen verran opittavaksi, että seuraavalla kerralla pitäisi minun hitusen hidastuttaa suorittajaa sisälläni sekä löysyttää pantaa otsallani. Välillä täällä elämä työnteon osalta vaatii valtavasti pitkää pinnaa sekä itsehillintää. Jouduimme usein kamppailemaan itsemme kanssa, ettemme heti olleet menossa tekemään jotain toiselle kuuluvaa työaskarta, jos huomasimme vielä viidennenkin pyynnön jälkeen sen olevan tekemättä. Välillä kuitenkin sitä vain huomasi tekevänsä itselleen myös henkisesti palveluksen, kun hoiti jonkun yksinkertaisenkin työasian itse, eikä edes vaivautunut pyytämään sitä joltain muulta.
Tähän asiaan täytyy palata myöhemmin, joten jääköön se tältä erää tähän. Santai. “Relax”.
 
IMG_20181225_112112
 
Yksi saarella elämisen hankaluuksista on selkeästi asioiden ajoittaminen sekä aikataulutus. Siinä missä me euroopassa olemme tottuneet sekunnin tarkkuudella olemaan sovitussa paikassa sovittuun aikaan, ei papualla paljoa kelloa katsella. Hyvä, että paikallisilla työntekijöillä on edes puhelinta omistuksessaan. Täällä lepäillään silloin kuin sen aika on, ja jos nyt joku oli menossa kolmelta iltapäivällä veneellä jonnekin, niin ehkäpä neljän aikaan siitä alettiin puhumaan. Ainoa aika mikä yleensä piti, oli ruoka aika. Keittiölle osattiin tulla ihan ajoissa, sillä kyllä maha nälästä osasi ajallaan ilmoittaa.
 
raja_68
 
raja_ampat2
 
Parhaimpia asioita saarella elämisessä täytyy olla se, kun ei enää muista mikä päivä on. Silloin tuntee olevansa saariajassa ja sekö vasta huikea tunne onkin.
Tällä hetkellä, istun ilta-auringon valaisemalla terassillamme ja kirjoitan. Ajatukset ovat vielä liian pinnassa viimeisien viikkojen osalta, joten tämän suurempaa kirjoitusta en vielä pysty antamaan. Tulen varmasti vielä kirjoittamaan työstämme täällä, tulevaisuudesta, majoituksesta, sukeltamisesta, ihmisistä sekä tavoista.
 
raja_ampat_diving
 
raja_ampat7
 
raja_ampat6
 
Kuuden viikon kokemusten summaaminen sanojen muotoon vie aikaa, puhumattakaan siitä, että nyt minun täytyy miettiä myös mitä kirjoitan ja mistä en voi kirjoittaa.
Nämä viikot ovat kuitenkin olleet elämäni hienoimpia ja ne ovat opettaneet minulle niin paljon. Olen ylittänyt itseni ainakin tuhat kertaa. Olen voittanut pelkojani ja ollut sinut sellaisten asioiden kanssa, joista luulin olevani edelleen ihan paniikissa. En edes käsitä vielä mitä kaikkea olenkaan oppinut ja mitä kaikkea minulta muut ovat voineetkaan oppia.
Rika ja Aswad, Doberain sydän, ovat meille jo kuin perhettä. En olisi voinut kuvitellakaan viettäväni tätä aikaa samassa paikassa joidenkin toisten ihmisten alaisuudessa. Heiltä toivon oppivani eniten.
Nyt nautin viimeisistä päivistä tässä paratiisissa ja alan laskemaan päiviä siihen hetkeen, jolloin saan taas tänne palata.
 
raja_ampat3
 
raja_26
 
raja_16 (1 of 1)

20 Comments

  • Jari Mäkelä

    Hauska huomata, että mä koin ihan samanlaisia fiiliksiä RA: n ensimmäisellä reissullani, joka kesti kolme viikkoa. Kun lähdin Raja Ampatista pois, olin muuttunut mies. Olin sitä monessa suhteessa. Paikan ilmapiiri, ihmiset ja luonnon keskellä asuminen, oli suorastaan uskonnollinen kokemus. Välillä joutui nieleskelemään itkua, joka johtui paikan pakahduttavasta kauneudesta.

    • Sandra

      🙏 Ihanaa! Tuo paikka on vain niin käsittämättömän kaunis. Tällä reissulla pääsin sukeltamaankin ja sepä se vasta toinen tarina onkin.. Maailma on ihmeellinen paikka. Nyt odotan jo kuumeisesti seuraavaa reissua sinne 😂

  • Eveliina | Korkkarit rinkassa

    Olen seurannut sinun viikkojasi tuolla Instasta aivan haltioituneena. Sinulla on täytynyt olla ihan super ihana kokemus ja se kyllä näkyi tästäkin tekstistä. <3

    Tuo suomalainen työmentaliteetti on kyllä todellakin sisukas. Itsekin olen monesti huomannut pyörittäväni päätäni katsellessa muiden, ihan Eurooppalaistenkin, työtahtia. Järjestän tapahtumia Euroopassa, niin ranskalaiset ovat suht laiskoja, mutta ei brittejäkään voi kaikkia kehua. Saksalaisista löytyy paljon sama suorittajaa kuin suomalaisesta, mutta lisäksi he ovat ääritäsmällisiä.

    Haaveilen itsekin tällä hetkellä olosta, että voisi vain olla ja fiilistellä, eikä tarvitsisi tuntea "morkkista" ajasta, jonka voisi käyttää hyödyllisemminkin!
    Et osais relata! 🙂

    • Sandra

      Ihana kuulla, että on ollut mukava seurata menoa maailmalla! 🙂
      Tuo työmentaliteetti on kyllä omaa luokkaansa meillä 😅

  • Heidi / Maailman äärellä

    Tämä paikka näyttää kyllä niin paratiisilta. On varmasti ollut ikimuistoinen kokemus olla töissä tuollaisessa paikassa. Minun pitänee lukea nyt kaikki jutut, jotka olet täältä kirjoittanut ja miettiä, voisiko se olla minun haavekohde <3.

    • Sandra

      Paikka on minulle jo kuin toinen koti ♥️ on ihanaa huomata, että suomen lisäksi on toinenkin paikka missä on todella hyvä olla. 🙂

  • Marttiina | Onioni.fi

    Ihan mielettömän kauniita kuvia.💛 Ja tuo aamuinen kuvaus saa kyllä kovasti kaipaamaan tropiikin aamuihin. 💛 Mitä kokemuksia siellä takana…! Voin niin samaistua tuohon työmentaliteetti-asiaan ainakin täältä Kiinasta käsin. Välillä tuntuu, että joutuu näkemään tuplasti vaivaa, että saa asioita aikaiseksi yhdessä, ja että yleinen mentaliteetti on se, että tehdään vain se mitä on ihan pakko ja mitä ylhäältä päin tarkaalleen ohjeistetaan. Tuleepahan treenattua pitkää pinnaa.😅

    • Sandra

      Kiitos ♥️ voi eiiiii 🙈😁 siellä se varmasti mielenkiintoista onkin 😁
      Pitkää pinnaa näissä maissa toden totta tarvitsee.

  • Anna-Katri / Adalmina's Adventures

    Varmasti upea, omalla tavallaan pysäyttävä kokemus, jonka pureskelussa menee vielä tovi jos toinenkin. Mutta upeaa, että lähdit sinne ja pääsit kokemaan tämän kaiken, ja vitsit missä maisemissa! Jään odottelemaan tulevia postauksiasi. 🙂

  • Elina | Vaihda vapaalle

    On tuo kyllä huikea paikka! Oli tosi kiva seurata insta storieiden kautta menoa siellä. Voin uskoa, että työmoraali ja mentaliteetti on vähän toisenlainen suomalaisella kuin indonesialaisella. 😀

  • Lotta-Maaria / delfiininselassa

    Odotan jo mielenkiinnolla kirjoitustasi sukeltamisesta siellä! Ja tsempi harrastuksen jatkamiseen, se vie mennessään 😉 Raja Ampat on ollut jo pitkään minulla toiveena päästä sukeltamaan, vedenalainen luonto on siellä Kaakkois-Aasian upeimpia.

    • Sandra

      Toivottavasti pääset sukeltelemaan sinne! Paikka on uskomaton! Yritän pian päästä kirjoittelemaan Raja Ampatista lisää 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *