Mitä kuuluu – Palaanko saarelle, jäänkö Suomeen vai tiedänkö sitä itsekään
Mitä synkemmäksi, sateisemmaksi ja värittömämmäksi maisema maalautuu syksyn edetessä, sitä ahdistuneemmaksi tunnen toisinaan taas itseni. Huomaan makaavani lattialla, tuijottavani kattoikkunoista väritöntä taivasta ja miettien miten elämä jättikään minut tähän näin alastomana makaamaan. Se kaikki mitä viime talvena jätin taakseni, on jälleen takaisin elämässäni. …
Viimeiset kilometrit kotiin – 11:nnen viikon päiväkirja paratii.. Suomesta
Istun tietokoneeni ääressä katsellen eteeni avautuvaa harmaan sekä vihreän värjäämää maisemaa. Pihan suuren rauduskoivun riippuvat oksat ovat viime näkemältä saaneet oksiensa suojiksi vihreät lehdet ja puutarha uuden grillin sekä kesäkukkaset. Suomen kesä on viimein selättänyt viimaisen talven ja on onni saada palata Suomeen tällaisen väriloiston…
Sydäntä raastavat jäähyväiset – 10:nnen viikon päiväkirja paratiisista
Viidakon öiset äänet ovat maagisia. Sirkutukset, huhuilut, suhinat ja kumeat soinnut poikkeavat kovasti aamuisesta kimeästä luonnon tarjoamasta konsertista. Vedenpinnassa kauniita kuvioitaan maalaavat hohtavat planktonit sekä puutarhassa leijailevat tulikärpäset ovat vertaansa vailla. Ne tekevät öisestä tropiikista todella maagisisen paikan. Tuntuu kaukaiselta ajatukselta laittaa silmät kiinni kerrostaloasunnon…
“Hei, haluaisitteko lähteä kotiin?” – Yhdeksännen viikon päiväkirja paratiisista
Kipusin pois sänkymme suojista ja astelin hiljaa varpasillani puiselle ulkoterassille öistä valoshowta katsomaan. Istuin kyykyssä ihastelemassa salamoivaa sysimustaa taivasta. Se välkkyi ja mölisi kumealla paukkeellaan. Missään lähimaastossa ei satanut vettä laisinkaan ja näin, kun jossain horisontissa kalastajien veneiden valot vilkkuivat aallokossa. Kömmin takaisin sänkyyn ja…
Unohtumaton matka Waigeo saaren viidakkoon – Kahdeksannen viikon päiväkirja paratiisista
Viidakosta kantautui kimeä huuto meidän lipuessa veneellämme jokea pitkin. Hieman kauempaa kuului toinen huuto, eikä mennyt aikaakaan kun sitä seurasi vielä kolmas sekä neljäs kimakka huudahdus. Meidän tulosta oli nyt ilmoitettu kaikille joenvarressa asujille. Missään ei näkynyt ketään, mutta silti meitä tarkkailtiin jostain viidakosta. Viidakon…
Korallien uudelleenistutus projekti – Doberai Private island, Raja Ampat
Oletko ikinä tullut ajatelleeksi korallien tai koralliriuttojen tärkeyttä ihmiskunnalle? Onko koralliriutta sanana ollut vain kaukainen asia, josta naapuri on kertonut innoissaan Thaimaan matkan jälkeen? Vaikka suurin osa maailman koralliriutoista sijaitseekin useiden tuhansien kilometrien päässä meidän kylmästä pohjolasta, on niiden hyvinvoinnilla vaikutusta myös meidän elämään täällä…
Sadepäivien seesteisyyttä – Kuudennen viikon päiväkirja paratiisista
Papukaijan rääkäisy herättää minut unesta. Ääni on todella riipaiseva, eikä millään tavalla sovi paratiisimaisen kauniille linnulle, vaan mieluummin miellän sen jollekin variksen näköiselle rääkkyjälle. Avaan puiset liukuovet merelle ja katsahdan rantaan päin. Palmupuiden yllä näkyy liihottelevan kahden värisiä papukaijoja. Vihreitä sekä niitä, joiden kyljissä komeilee…
On Ramadanin aika, ei vettä, ruokaa tai edes lentoja! – Viidennen viikon päiväkirja paratiisista
Aamuöinen trooppinen rankkasade pyyhkäisee poukaman yli nopeasti. Viidakon laitamilla aamun ensimmäiset linnut odottavat jo kovasti lauluvuoroaan ja sateen loppumista. Ensimmäinen huhuileekin jo kärsimättömänä puiden latvojen suojista. Muutama kujeilevalta kuulostava lintu liittyy kuoroon mukaan ja kaskaat aloittavat tasaisen sirkutuksensa. Nyt puuttuu enää vain viidakkorummut ja trooppinen…
Yökylässä Doberain toisella saarella – Neljännen viikon päiväkirja paratiisista
Herään kolmelta aamuyöllä jonkun pölötykseen. Ilma on täysin seisahtunut bambuista rakennetussa mökissä ja jossain katonrajassa liskokaksikko rapistelee lehtiä. Olen hädin tuskin nukkunut kolmeakaan tuntia ja nyt tuntuu ettei uni tule enää millään. Tuskaisen kuuma aalto puskee niskaani lattialla maatessani, mutta paikoillaan olisi jaksettava maata vielä…
Kiitollisuutta ja nemojen etsintää – Kolmannen viikon päiväkirja paratiisista
Tuijotin kevyen pilviverhon välistä toljottavaa suurta täysikuuta laiturin nokassa. Sähköt koko saarelta oli laitettu pois ja yön ensi tuntien tunnelmassa oli jotain täydellisyyttä hipovaa. Kaskaat sirkuttivat hiljaa viidakon laidalla tasaista ääntelyään ja suuri kuu valaisi koko poukaman loisteellaan. Aikaa sitten alkanut laskuvesi teki maisemasta omalla…
