Korona päiväkirjat

Sydäntä raastavat jäähyväiset – 10:nnen viikon päiväkirja paratiisista

Viidakon öiset äänet ovat maagisia. Sirkutukset, huhuilut, suhinat ja kumeat soinnut poikkeavat kovasti aamuisesta kimeästä luonnon tarjoamasta konsertista. Vedenpinnassa kauniita kuvioitaan maalaavat hohtavat planktonit sekä puutarhassa leijailevat tulikärpäset ovat vertaansa vailla. Ne tekevät öisestä tropiikista todella maagisisen paikan. Tuntuu kaukaiselta ajatukselta laittaa silmät kiinni kerrostaloasunnon kolkkojen seinien sisällä tai kuunnella ohi kiiruhtavia autoja. Olisi outoa, jos laineet eivät enää liplattaisi nukkumaan käydessä eikä viidakosta kantautuisi kaskaiden kimeitä ääniä. Voi kunpa saisin nämä äänet mukaani Suomeen.
 
RajaAmpat_viikko10 (2)
 
Jäähyväiset
 
Kotiinpaluu koittaa
Viime viikolla jännittämämme ulkoministeriön kirje saapui meille tiistaina. Nappasimme tavarat kainaloon ja painelimme pakkaamaan rinkkojamme. Muutamaa tuntia myöhemmin kotiinpaluun valmistelut kuitenkin ajautuivat karille, kun kuulimme, että lentoyhtiöt alkaisivat vaatimaan negatiivisen pyyhkäisytestin kaikilta matkustajilta, eikä pikatesti riittäisi. Tähänhän se sitten kaatui tältä erää. Voitte vain veikata, kuinka paljon pyyhkäisytestejä Länsi-Papualta löytysi tähän hätään. Soittelimme läpi sairaalat ja pienet yksityiset klinikat, mutta jokaisella oli sama vastaus, ei meillä ole.
 
RajaAmpat_viikko10 (4)
 
Epätodelliselta tuntuvan uutisen jälkeen kului taas hetki kerätä ajatukset kasaan ja asettautua takaisin mielentilaan, että lähtö ei enää olisikaan niin varma. Tässä välissä myös kuulimme, että Sorong jatkaisi rajojensa kiinni pitämistä kesäkuun puoleen väliin saakka. Täältä ei siis olisi hetkeen asiaa mihinkään.
 
Tai niinhän me luulimme. Torstai-iltana saimme kuitenkin puhelun, että pyyhkäisytestejä olisi vielä jäljellä eräällä klinikalla Sorongissa ja me saisimme ne. Tämä oli hyvä uutinen, mutta huonompi uutinen oli sitten se, että meidän pitäisi lähteä seuraavana aamuna Waisaille hakemaan matkustamista oikeuttavia papereita, mennä rapid-testiin ja odottelemaan Sorongiin lähtevää isoa logistiikka laivaa.
 

JäähyväisetLähdimme illansuussa taskulampun turvin hakemaan jo osittain pakattuja tavaroitamme meidän “oikeasta” huoneesta.
Mitä selkeämmin aloin tajuta lähdön olevan nyt todella lähellä, sitä herkemmin romahdin itkuun.

 
Halusinko jo lähteä? Olinko todella valmis hyvästelemään tältä erää tämän elämämme? Olin ja samalla taas en. Sitten joskus kun lähteminen olisi varmasti helppoa niin kyllä, mutta että nyt näin nopeasti ja epävarmoin tiedoin? Ehen. Mutta vain tyhmä olisi kieltäytynyt mahdollisuudesta lähteä seuraamaan tilannetta Suomeen. Minun oli tietenkin vastattava tarjottuun apuun kyllä. Voi kunpa siinä vaiheessa olisin tiennyt mitä kaikkea edes Sorongiin pääsy edellyttäisi. Valvottuja öitä, epätoivoa, itkua, epämääräisiä ohjeita, muuttuneita ohjeistuksia, peruttuja laivoja sun muita kiemuroita. En eläissäni ole samanaikaisesti ollut näin ahdistunut, surullinen lähdöstä ja stressaantunut alati muuttuvista tiedoista.
 
RajaAmpat_viikko10 (23)
 
RajaAmpat_viikko10 (8)
 
Perjantai aamuna pakkasimme tavaramme, hyvästelimme ystävämme resortilla ja otimme veneen Waisaille. Laiva lähtisi illalla kuudelta kohti Sorongia, joten aikaa kaiken hoitamiseen olisi tarpeeksi. Pikatesti ja sen tulokset saimme tunnissa, mutta muiden tarvittavien kirjeiden odotteluun tuhraantui yli 6 tuntia. Kolmen maissa saimme kuitenkin kuulla, että laiva Sorongiin olisi siltä illalta peruttu ja lähtisi vasta seuraavana aamuna. Uutinenhan tarkoitti meille yhtä yötä Waisailla ja luojan kiitos sieltä löytyi avoinna oleva hostelli, joka meidät ilomielin majoitti. Juuri kun luulimme myös kaiken olevan jo osaltamme ohi, saimme puhelun, että meidän tarvitsisi vielä tulla satamaan mittauttamaan kuumeemme ja hakemaan lisää lappuja.
 

JäähyväisetSapokren kylästä hakemassa lupalappua Waisaille menoa varten. 

 

JäähyväisetWaisain sataman desinfiointikaappi

 

RajaAmpat_viikko10 (14)Pikatestiä tekemässä

 

JäähyväisetTällä samaisella reissulla meitä myös varoitettiin, että saattaisi olla mahdollista, että laiva lähtisikin jo keskiyöllä.

 
Laivan oli tarkoitus lähteä kahdeksalta lauantai aamuna, mutta paikallisiin tapoihin jo tottuneina tiesimme, että näin tuskin olisi. Olihan laiva jo nyt muutenkin lähdössä 10 tuntia alkuperäistä aikataulua jäljessä. Lopulta laiva pääsi lähtemään puoli 11 jälkeen kohti Sorongia. Matkustajia oli mukaan päästetty meidän lisäksi kymmenkunta ja heillä kaikilla oli mukana myös nivaska erinäisiä papereita.

 
RajaAmpat_viikko10 (16)
 

RajaAmpat_viikko10 (17)Fiiliksiä satamasta

 

Jäähyväiset“Welcome on board!”

 

JäähyväisetTilanne oli tässä vaiheessa jo hieman muuttunut ja uusia informaatioita oli meille jo keritty antamaan.
Terveysministeriöltä oli tullut linjaus, että Sorongin matkustajilla ei tarvitsisi olla pyyhkäisytestiä tehtynä, sillä sitä ei saisi provinssissa otettua.
Tätä varten tulosteltiin taas lappuja ja meidän pitäisi käsinkirjoittaa kirje, jossa suostumme menemään Jakartassa pyyhkäisytesteihin,
jos sen joku meiltä haluaa vielä vaatia. Voisimme kuitenkin lähteä Sorongista matkaan pelkän pikatestin voimin.

 
Jäähyväiset
 
Kolme ja puoli tuntia myöhemmin laiva saapui Sorongin satamaan, jossa matka meinasi taas mutkistua entisestään. Meidän dokumenttien tarkastamisen jälkeen paikalle saapui lääkäri, joka halusi mitata lämmön kaikilta matkustajilta. Minun kohdallani lääkäri kurtistikin kulmiaan ja sanoi huolestuneesti 38 astetta. Jäin silmät lautasen kokoisena tuijottamaan häntä ja hänen kollegoitaan. Olin nimittäin pari tuntia aikaisemmin Waisain satamassa antanut rapian 35 asteen tuloksen. Lääkäri silmäili minua ja totesi ottavansa uuden mittauksen viiden minuutin kuluttua. Tässä vaiheessa aloin tuntemaan hikikarpaloiden kerääntyvän otsalle ja kuinka niskaani alkoi yhtäkkiä kuumottamaan koko ajan enemmän. Minua alkoi tosissaan jännittämään tämä tilanne.
Toinen testitulos ei ollut yhtään iloisempaa katseltavaa, sillä sekin hipoi 38 asteen lukemia. Tässä vaiheessa ympärillemme oli jo kerääntynet muutamakymmenpäinen fanilauma, joka kuvasi ja videoi meidän toimintaa laivassa. Lääkäri onneksi huomasi turhautumiseni ympärillä häärääviin ihmisiin ja pääsimme suorittamaan tarkastusta satamarakennukseen, COVID-19 tiimin tiloihin.
Kerroin lääkärille päivämme kulusta ja kun hän kysyi olinko juonut tai syönyt normaalisti, tajusin etten ollut. Olimme lähteneet aamulla puoli kahdeksan aikaan hostellilta satamaan, jossa olin viimeeksi käynyt vessassa ja juonut kunnolla vettä. Olin koko laivamatkan kammonnut ajatusta lähteä selvittämään millainen rotanloukko wc on ja pidättäytynyt juomasta ylimääräistä. Tämä tietenkin oli nostanut ruumiinlämpöäni huimasti.
 
Noin vartin viilentymisen, vessakäynnin sekä muutaman litran veden juomisen jälkeen sain itseni viilenemään. Pesin kasvojani ja join. Sanoin lääkärille, että jos minulle tulisi kuume, tietäisin sen. Tämän oli pakko olla nestehukkaa tai jotain muuta sellaista.
Loppujen lopuksi olin onneksi saanut ruumiinlämmön noramalisoitumaan ja mittari näytti 36.
Luojan kiitos, sillä jos se ei olisi laskenut, olisimme joutuneet siirtymään Sorongin “Covid cityyn”.
 

LaivaWc-tilojen ollessa tätä tasoa laivoissa, ei pidättämisessä ole MITÄÄN ongelmaa.
Kuva on tammikuiselta laivamatkalta laivasta, joka on tarkoitettu matkustajille. En edes halua tietää, miltä tuossa meidän rahtilaivassa olisi wc-tilat näyttäneet.

 

RajaAmpat_viikko10 (21)Satamarakennus, jossa Covid-19 tiimi pitää majaa.

 
Sorong
Nyt Istun valkoiseksi maalatussa ja lämpimin sävyin sisustetussa hotellihuoneessa Sorongin lentokentän lähettyvillä. Katson ulos ikkunasta ja näkymä on lohduton. Ränsistyneitä taloja, värikkäitä peltikattoja sekä mutaista hiekkakenttää. En voi olla miettimättä, että vain kaksi päivää sitten istuin bungalowini terassilla katsellen rauhallista turkoosia maisemaa. Tällä hetkellä olo on jotain täysin muuta kuin rauhallinen. Lähinnä se on ahdistunut alati muuttuvista tilanteista sekä säädöksistä, olen ihmeissäni kaikesta informaatiosta sekä pökerryksissä tarvittavista dokumenteistä. Olen myös itkenyt muutaman päivän lähdön aiheuttamaa surua, mutta olen ehkä myös samalla vähän turta kaikkeen tähän. Odotan koko ajan jotain seuraavaa mutkaa, joka pitäisi taas jollain ilveellä oikoa. Valitettavasti tätä kirjoittaessani saatan jo ounastella seuraavan mutkan ja se tosiaan siintää pelottavan lähellä. Sorongin pormestari on uhkaillut sulkevansa lentokentän maanantaista alkaen.
Jos hän sen tekee, en tosiaan enää tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.
 
Olemme onnistuneesti saaneet ostettua tänä aamuna lennot maanantain Sriwijayan lennolle Jakartaan. Joudumme lentämään sinne Makassarin sekä Surabayan kautta, mutta sillä ei ole niin väliä, jos vain pääsemme matkaan tästä provinssista huomenna. Olemme myös vaihtaneet alustavasti Qatarin lentomme maanantai – tiistai väliseksi yöksi, joten jos kaikki menee hyvin, olemme matkalla kotiin reilun vuorokauden kuluttua. Saimme vielä vahvistuksen Qatarilta, että voisimme 3 tuntia ennen lähtöä vaihtaa lippumme, jos se olisi tarpeen huomenna.
Sen lisäksi, että jokin näistä meidän lennoista myöhästyy niin pahasti, ettemme pääse lähtemään yöllä suunnitellusti, voi kaikki myös kosahtaa Jakartan päässä sen pyyhkäisytestin takia. Meillä olevat laput oikeuttavat meidät lentämään ilman pyyhkäisytestiä, mutta halutessaan virkailijat voi sen meiltä vielä vaatia. Tällöin joutuisimme jäämään Jakartaan tuloksia odottelemaan. Sekin on parempi ajatus, kuin jäädä nyt tänne testiä metsästämään ja odottelemaan. Kuka tietää, vaikka sillä välin pistettäisiin oikeasti se lentokenttä kiinni Sorongissa.
 

JäähyväisetSorong

 
Jos meillä matkaajilla on hankalaa pysyä täällä ajantasalla, niin ei täällä saa valitettavasti kaikkiin kysymyksiin apua myöskään Jakartassa olevasta Suomen suurlähetystöstäkään. Jakartaan vaadittava SIKM (entry-exit Jakarta) lomake tuottaa nyt monelle matkustajalle päänvaivaa, sillä kukaan ei oikein tiedä, kuuluuko ulkomaalaisten täyttää sellainen lappu vai ei. Suurlähetystö ei tiedä, muutama lentoyhtiö sanoo erilaisia mielipiteitä ja paikallinen Covid-19 tiimi sanoo meille, että ei. Ketähän tässä nyt sitten uskoisi. Me pystymme onneksi tuon lomakkeen jollain konstilla sentään täyttämään, sillä onhan meillä tänne työviisumit ja tarvittavia tietoja sitä kautta. Kuitenkaan kaikilla ulkomaalaisilla matkustajilla tuskin on mahdollista hankkia kaikkia tarvittavia leimoja tai tietoja, kyläpäällikön luvasta puhumattakaan.
 
RajaAmpat_viikko10 (5)
 
Vielä viikko sitten minulle myytiin ajatusta Suomeen paluusta sellaisena, että se olisi melko mahdollista toteuttaa. Kaikki olisi kiinni vain dokumenteista ja voisimme lähteä. Nyt kuitenkin tämän viikon aikana, olen kohdannut niin monta erilaista mutkaa matkassa, etten voi käsittää miten erehdyin uskomaan tähän “helppoon” kotimatkaan. Tällaisina epävarmoina aikoina ei ole olemassakaan helppoa kotiinpaluuta. Nyt sen tiedän, mutta se on jo vähän myöhäistä.
 
Nyt ei voi muuta kuin laittaa sormet ristiin ja toivoa parasta. Toivoa, ettei yksikään lento myöhästy useita tunteja, jonka takia emme kerkeisi Qatarin koneeseen. Tai, ettei meiltä vaadittaisi sitä pyyhkäisytestiä enää Jakartan päässä.
 
Reissun loppuvaiheista voit lukea tästä!
 
RajaAmpat_viikko10 (6)
 

RajaAmpat_viikko10 (24)Näitä maisemia kaipaan jo niin kovasti.

 
Reaaliaikaista matkantekoa voi seurata instagramin puolelta:
@terveiset_paivantasaajalta
 
Jos et ole alusta asti ollut matkassa mukana, niin
tästä voit lukaista miksi olemme täällä ja
tästä taas syyt miksi tänne jäimme koronankin iskettyä.
 
RajaAmpat_viikko10 (7)
 
Muut tarinat Raja Ampatilta:
Raja Ampat – Matkaopas paratiisiin
Lopputili ja muutto paratiisisaarelle – Paluu Raja Ampatille
Muutto Indonesiaan – Ajatuksia unelmien saavuttamisesta
Eristyksissä – Ensimmäisen viikon päiväkirja paratiisista
Ahdistus ja pelko yrittivät ottaa vallan – Toisen viikon päiväkirja paratiisista
Kiitollisuutta ja nemojen etsintää – Kolmannen viikon päiväkirja paratiisista
Yökylässä Doberain toisella saarella – Neljännen viikon päiväkirja paratiisista
On Ramadanin aika, ei vettä, ruokaa tai edes lentoja! – Viidennen viikon päiväkirja paratiisista
Sadepäivien seesteisyyttä – Kuudennen viikon päiväkirja paratiisista
Korallien uudelleenistutus projekti – Doberai Private island, Raja Ampat
Unohtumaton matka Waigeo saaren viidakkoon – Kahdeksannen viikon päiväkirja paratiisista
“Hei, haluaisitteko lähteä kotiin?” – Yhdeksännen viikon päiväkirja paratiisista

26 Comments

  • Mari/Kodinvaihtaja

    Voih! Tsemppiä! Uskon todella, että älykellon lukema pitää paikkansa. Matka paratiisiin oli erilainen kuin matka pois. Ja tarina jatkuu. Toivottavasti äänititte äänimaailmaa paratiisissa ja voitte kuunnella sitä stressaavissa hetkissä.

    • Sandra

      Äänitin papukaijoja! 😀 Teen videon sieltä ja piti saada siihen vähän äänimaailmaa! 😀

    • Sandra

      Onneksi päästiin sitten lopulta ilman mitään ikävempiä kommelluksia tänne. Olipahan järjestämistä. 😀

  • Sandra

    Aah, apua! Tuhannesti tsemppiä ja halauksia täältä! Mulla nousi stressitasot tätä lukiessa, ja voin vain kuvitella väännön, stressin ja kuumotuksen määrää tuon kaiken epätietoisuuden keskellä. Toivottavasti pääset normaalisti Suomeen ja asiat järjestyy (ja että pääset niin pian takaisiin kuin mahdollista.) On ollut todella kiva seurata teidän seikkailua, ja toivottavasti se jatkuu joku päivä.

    Tsemppiä vielä <3

    • Sandra

      <3 Heheh, oli kyllä aikamoinen rupeama ja ihan itselläkin meinasi järki alussa mennä. Kiva kun seurasit mukana! :) Toivottavasti tosiaan pääsemme takaisin siihen arkeen joku päivä.

    • Sandra

      Pääsimme turvallisesti! <3 Alkumatka oli todella hankala ja ahdistava. Loppu olikin lastenleikkiä! 😀

  • Pirkko / Meriharakka

    Muutamaa teitä maailmalle pitemmäksi ajaksi matkalle tai asettumaan aikoneita olen tässä kevään mittaan seurannut ja siinä sivussa se, että itsellä peruuntu muutama matka ja parista lennosta on rahat anottu (ja saatu) takaisin taitaa olla aika pieni juttu. Teillä menee elämä lyhyellä aikataululla uusiksi, sapattivapaata ehkä ottaneilla matkasuunnitelmat monelta kuukaudelta kariutuvat ja vapaata ei ehkä edes saa peruutettua. Mutta kaikesta huolimatta, tervetuloa Suomen suveen!

    • Sandra

      Tämä vaikutti kyllä niin paljon kaikkien elämään. Onneksi terveyttä vielä riittää meillä kaikilla. Onneksi olette saanut rahoja takaisin! Onneksi tosiaan tavallaan jätettiin tämä koti tänne, niin oli helppo palata. Toisaalta taas jos kotia ei olisi, ei varmasti oltaisi tultukaan. 😀

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Oma asuinpaikka täällä Suomessa on sellainen, että tulee oltua hyvän matkan päässä kaupungin vilinästä rauhallisella paikalla, jossa kuulen lintujen äänen. Pääsen tarvittaessa myös mökille, joka on meren rannalla. Viidakon öiset äänet kuitenkin puuttuvat ja ainakin itselle se on juuri se juttu! Nuo muut vain täydentää sitä. Olisi kyllä mahtavaa asua sellaisessa ympäristössä vielä joskus!

    Mutta onnea kotiinpaluumatkaan! Vai onko edes oikein puhua kotiinpaluusta, kun koti taitaa olla vähintään yhtä paljon siellä, kun sinne aiotte palatakin vielä! 🙂

    • Sandra

      Wau! Kuulostaa täydelliseltä paikalta asua! 🙂 Joo tässä täytyy nyt vähän miettiä missä sitä ajatteleekaan sen kodin tosiaan nyt olevan. On vähän itsekin sekaisin. Kumpikin tuntuu eri tavalla hyvältä ja oikealta paikalta. Katsotaan mihin tämä tilanne kehittyy maailmalla ja koska pääsemme takaisin.

  • Sonja | FIFTYFIFTY

    Jännityksellä olen lukenut silloin tällöin näitä teidän koronapäiväkirjoja ja nyt tuli kyllä sydämentykytyksiä. On varmasti hyvin stressaavaa ja voin kuvitella, miten vaikea tehdä päätöstä lähdöstä. Toivon teille kaikkea hyvää paluumatkaan, voimia ja tsemppejä! <3 Kyllä te pian Suomeen pääsette ja joskus vielä takaisin noihin ihaniin maisemiin.

  • Annukka | HappyAnnukka

    Mä oon niin jännittäny IG:n kautta teidän kotiin pääsemistä ja kotimatkaa. Onneksi lopulta kuitenkin pääsitte Suomeen, täällä on varmasti nyt parasta olla, mutta ymmärrän, että tuon paikan taakse jättäminen on raastavaa. Varsinkin kun ei tiedä milloin sinne pääsee takaisin, vaikka tietää, että joskus se päivä koittaa. Tuntuu, että helpompi olisi vaikka tietäisi, että se päivä on parin vuoden päästä, kuin elää epätietoisuudessa. Tuntuu myös, että muuta elämää on vähän vaikea suunnitella, kun ei “uskalla” lupautua mihinkään liian sitovaan.

  • Christina - We Found Nemo

    Aikamoinen seikkailu! Kuulostaa kyllä hyvin tutulta tarinalta mitä täältä tarvitaan jos haluaa aloitaa kotimatkan – loputon paperisota, paljon odottamista ja testejä. Meillä on taapero vielä mukana joten ollaan toistaiseksi päätetty odottaa että tilanne hieman edes normalisoituu. Lupailivat että 8.6 alkaisi täältä meidän saarelta lennot Filippiinien pääkaupunkiin Manilaan mutta muutoin olisi myös tavaralaivan kyyti odottamassa. Ei kauheasti houkuttele… tosin en tiedä kauan sitä joutuu odottelemaan että saisi sen “helpomman kotiinpaluun” 😀

  • Eveliina | Korkkarit rinkassa

    Jukrat, kuinka myötäelin Instan puolella tuota teidän kotiin paluuta jännittyneenä ja voin hyvin samaistua tuohon jäähyväisten haikeuteen, kun lähtöön ei voinut pidemmän kaavan kautta valmistautua. Onneksi kaikki sujui lopulta hyvin, ja tekin jo nauttimassa (karanteenissa) Suomen kesästä. Toivotaan maailman palautuvan nopeasti, jotta pääsette vielä palaamaan työviisumeiden voimassaolon aikana.

  • Reeta / Tarinoita valoisista maisemista

    Myös instan puolella teidän Suomeen matkaamista seuranneena en voi kuin ihailla teidän sitkeyttä tuossa tilanteessa. Ja ymmärrän lähdön haikeuden ja tulevaisuuteen liittyvät epävarmuuden tunteet. Vaikka en ole joutunut koronan takia perumaan tai muuttamaan meneillään olevia suunnitelmia elämänsuunnasta seuraavaksi vuodeksi samankaltaisessa mittakaavassa niin se kavensi vaihtoehtoja ja sai tekemään vähän yllättäviä väliaikaisratkaisuja. Mutta jotenkin tämä on opettanut uudenlaista “päivä kerrallaan” -elämistä. Nautitaan siis parhaamme mukaan kauniista suomalaisista kesäpäivistä 💚

  • Päivi / Matkasto & Mangostania

    No onhan tuo teidän kotimatkanne ollut varsinainen jännitysnäytelmä! Voin kuvitella, että stressikäyrä on noussut moneen kertaan. Onneksi kaikki kuitenkin päättyi hyvin. Nauttikaahan nyt Suomen kesästä! Ehkä myöhemmin pääsemme katsomaan lisää upeita kuvia tuolta paratiisista. 🙂

  • Periaatteen Nainen

    Voi apua, syke nousi teidän puolesta!
    Uskon, että oikeasti arvio olisi vähän pahempi kuin “Stressaava” (tuossa älykellossa) mutta siinä ei varmaan enää mittayksiköt riittäneet.
    Onneksi loppu hyvin – tavallaan.

  • INDIVUE

    Jos on kauneudella hintansa, niin samoin lienee myös kauniilla maisemilla ja matkakokemuksilla. Mukavaa, että olet päässyt ehjin nahoin ja terveenä Suomeen. Karanteenin jälkeen onkin sitten vuorossa kaunis Suomen kesä. Lippu korkealle!

  • Sanna I Seven Seas

    Teidän elämää paratiisissa on ollut kyllä niin hienoa seurata! Ja jännäksi se meni nyt tämän paluumatkan osalta… Onneksi olette nyt safe & sound Suomessa.
    Tuo alun teksti miten kuvailet teidän paratiisin ääniä ja maailmaa paratiisissa on kyllä sydäntä riipaisevaa, kun tietää miten kaukana täällä Suomessa tuosta ollaan… Menee ihan varmasti tovi taas eri kulttuurin ääniin tottumisessa.
    Ps. Tulee aika hurjat fläsärit tuosta vessakuvasta Filppareiden venematkoihin… On noi kyllä niin erikoisia ratkaisuja, että! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *