Suomi vs. asuminen saarella – 10 asiaa, joita osaan arvostaa eri tavalla Suomessa

Ikävä suomalaisuutta, ruisleipää sekä hyvää työmoraalia kohtaan ovat varmasti niitä asioita, joita jokainen ulkomailla asuva suomalainen tunnistaa välillä ikävöivänsä. Jos nyt ei aina, niin ainakin virastoissa asioidessaan. Muistan vieläkin, kuinka ensimmäisen kerran ulkomaille muuttaessani kaikki virastoissa hoidettavat asiat olivat hankalia ja kuinka jaksoinkaan ihmetellä keskellä päivää pidettäviä monien tuntien mittaisia siesta taukoja espanjalaisissa virastoissa. Sama ihmettely on jatkunut tähänkin päivään asti, mutta vain eri maissa ja kultuureissa. Enää eivät epämääräiseltä tuntuvat siestat vaikuta elämääni, vaan sen sijaan on meidän pitänyt sukeltaa täysin uuteen kulttuuriin, jonka yhteiskunta on täynnä korruptiota ja nojaa vahvasti islamin uskoon. Pelkästään jo tällaisista aiheista saisi koostettua oman blogi-kirjoituksensa, mutta päätin tällä kertaa sukeltaa hieman pintapuolisemmin Suomen sekä trooppisella saarella asumisen eroihin.
 

Suomi vs. asuminen saarilla

 
1. Juomakelpoinen hanavesi
Mikä voisi olla hienompaa kuin juomakelpoinen hanavesi!? Minun mielestäni ei mikään!
Yksi meidän suurimmista rikkauksista ja aarteista täällä Suomessa on puhdas, juomakelpoinen hanavesi. Hanavettä osaa harvemmin kotosalla ollessa edes arvostaa, mutta pidemmän matkan jälkeen sen todellisen arvon vasta tajuaa.
Ostimme aina kaiken juomaveden Waisain kylästä ja toimme suuret vesi-gallonat veneellä saarelle. Muutama vuosi sitten, saarella oli oma vedenpuhdistus suodatin, mutta sen mentyä lopullisesti epäkuntoon jouduttiin palaamaan jälleen veden ostamiseen.
 

Waisailta vettä ostamassa

 
2. Suolavedetön suihku
Suolavedetön sekä kuuma suihku ovat ehkä maailman mahtavimpia asioita heti juomakelpoisen hanaveden jälkeen. Jälleen kerran melkoisen itsestäänselvä asia, mutta kaikkialla maailmassa sitä se ei ole.
Saaren pohjavesi on sekoitus suolaista sekä makeaa vettä, joten täysin suolattomista suihkuista siellä ei ikinä pääse nauttimaan.
Veden suolaisuuteen kuitenkin tottuu yllättävänkin nopeasti, eikä sitä oikeastaan ajattele kuin hiuksia pestessä.
 

Sadevettä keräämässä 2017

 
3. Pyykinpesu
Pyykinpesu saarella tapahtui nyrkkipyykillä, joten on varmasti sanomattakin selvää, miksi juoksin melkein heti Suomeen palattuani halaamaan meidän pyykinpesukonetta. Pyykinpeseminen käsin oli kuitenkin pitkästä aikaa hauskaa ja oikeastaan kiireisen arjen keskellä meille terapeuttinen hetki. Kuitenkin mitä arkisemmaksi se muuttui, sitä ärsyttävämmäksi esimerkiksi pyyhkeiden tai lakanoiden peseminen käsin alkoi käymään.
 
Näimme useasti veneretkillä läheisien jokien varsilla perheitä pesemässä yhdessä pyykkiä. Jo pestyt vaatteet kuivuivat joen uoman paljastuneilla kiviröykkiöillä.
Tällaisia askareita tehdessä, sitä sai taas hieman kosketusta elämään ilman näitä kaiken maailman vimpaimia ja vempaimia. Monilla ei tosiaan ole ympäri maailman varaa sellaiseen luksukseen kuin pyykinpesukone.
 

 
4. Rajaton sähkö
Rajaton sähkö on asia mikä minua ilahduttaa kovasti arjessa. Saimme saarella iltaisin käyttöömme noin 4 tuntia sähköä, jolloin koko kamerakalusto, läppäri sekä puhelimet piti keretä lataamaan täyteen. Saarella suurin osa sähköstä tuotetaan vielä tälläkin hetkellä generaattoreilla ja niitä yritetään pitää päällä mahdollisimman vähän. Suurin osa elintarvikkeista ei tarvitse kylmätiloja, joten keittiöstä löytyvä yksi pakastin riitti hyvin pitämään kylmänä muutamat tarvittavat tuotteet.
Omistajat ovat monia vuosia sitten ostaneet suuren satsin aurinkopaneeleita, mutta jo vuoden käytön jälkeen ne alkoivat yksi toisensa jälkeen hajoamaan. Olemme löytäneet yhden firman Balilta, josta toivottavasti saisimme laadukkaammat aurinkopaneelit saarelle käyttöön. Kunhan korona hellittää ja elämä palautuu lähemmäksi normaalia, alamme tohinalla suunnittelemaan niiden ostamista.
 

 
5. Puhelimen signaali ja internet
Doberain saari on sen verran katvealueella Waigeon saaren suurista antenneista, että vain kolmessa kohtaa saarta saa internetin tai edes puhelimen signaalin kunnolla toimimaan. Kuuluvuus ja internetin vahvuus on kuitenkin parantunut huimasti reilussa kahdessa vuodessa koko Raja Ampatin alueella. Vielä 2017, kävimme keskellä merta etsimässä signaalia ja maksamassa meidän huonelaskun. Nyt 2020, laskun voi maksaa korttipäätteellä ravintolassa ja puhelimen näytön kulmassakin voi nähdä 4G-merkin.
Edelleen kuitenkin internettiä joutuu usein etsimään käsi taivaalle kohotettuna ja se takkuilee jonkin verran. Puhelimen huono tai olematon signaali on hermoja raastavaa silloin, kun johonkuhun oikeasti täytyy saada saarella yhteys. Saaren toiselta ravintolalta toiselle kävelee noin 10 minuuttia ja on todella raivostuttavaa yrittää etsiä työkavereita tai epätoivoisesti ottaa heihin yhteyttä kiireellisissä asioissa ilman signaalia. Kyllä, myös radiopuhelimia on kuulemma kokeiltu huonolla menestyksellä saarella.
 

Haaksirikossa signaalia etsimässä. 

Suomi vs. asuminen saarilla

 
6. Vaatteiden sekä lakanoiden kosteus
Päiväntasaajan tienoilla ilmankosteus on aivan omaa luokkaansa ja se tietenkin vaikuttaa vedenpäälle rakennettujen bungalowien huoneilmaan varsinkin öisin. Vaikka päivät olisivat kuuman kuivia, ovat yöt aina kuuman kosteita. Lakanat olivat lähes poikkeuksetta kosteita nukkumaan käydessä. Onkin ollut melko luksusta, kun vaatteet sekä sänky ovat aina täällä Suomessa nukkumaan kömpiessä täysin kuivia. Asiakkaana koin tällaisen vivahteen hyvin ekstoottiseksi ja pääseehän siinä todella kurkistamaan paikallisten tapaan elää. Perinteikkäät mökit ovat ilmavia, eikä niissä ole ilmastointeja.
 

 
7. Arkipäiväisten asioiden helppous sekä korruption poissaolo
Täytyy sanoa, että korruptio, lomakesota sekä asioiden vaikea hoitaminen ovat asioita, joita en ikävöi Indonesiasta tippaakaan. Kuinka ihanaa onkin ajatella, että seuraavan kerran kun tarvitsen jotain jostain virastosta, niin sinne menee kaikki ihan rehellisesti jonottamaan. Kukaan ei saa erityiskohtelua suuremman rahanipun kanssa, eikä jokaisen poliisin kohdalla tarvitse miettiä voiko häneen luottaa hädän tullessa. Kohtasin korruptiota viimeisen 5 kuukauden aikana niin paljon, että en tahtoisi kaiken sen olevan oikeasti edes tottakaan. Millaista on yrittää olla yrittäjänä Indonesian kaltaisessa korruptoituneessa maassa, jossa jokainen virkailija pitää voidella, jotta voi harjoittaa liiketoimintaa rauhassa. Entä miten missään maassa voidaan keskellä kirkasta päivää vain sulkea bensa-asema poliisien toimesta ja tankata muina miehinä kylän kaikki menovesi itselle, jonka jälkeen myydä se kalliimmalla sitten kansalaisille?!
Poliisit saivat myös satamassa tarkastaa ostoksesi ja alkoholin myyntiluvista huolimatta takavarikoida kaiken ostamasi alkoholin. Tässä vaiheessa on hyvä olla suhteet kunnossa johtoportaaseen, sillä voin kokemuksesta kertoa kuinka kiire tuleekaan saada joku vallankahvassa oleva henkilö puhelimen toiseen päähän, poliisien lappaessa resorttiin ostettuja kalliita alkoholeja takalaverilleen. Tämä oli arkipäivää Länsi-Papualla ja voisin jatkaa näitä tarinoita loputtomiin!
 

Waisain virallisen näköiset virastot. Näiden seinien sisällä tapahtui kaikenlaista voitelua.

 
8. Lajittelu ja yleinen roskaaminen
Kuka tahansa Aasiassa matkannut on varmasti törmännyt tähän surullisen kuuluisaan, iankaikkiseen ongelmaan nimeltä ympäristön roskaaminen. Indonesiassa roskaamista sivusta seuranneena täytyy kyllä kylmänviileästi todeta, että roskaaminen johtuu siellä ihan puhtaasti paikallisten tietämättömyydestä, välinpitämättömyydestä, sekä laiskuudesta. Kun roska on aina heitetty jortsuun, niin tullaan se aina heittämäänkin. Lähetyssaarnajia tarvittaisiin tämän asian osalta siellä edelleen kipeästi ja olikin mielenkiintoinen haaste saada iskostettua kierrätyksen tärkeyttä saarelaisille. Miten selität ihmiselle, joka on pienestä asti nähnyt kaikki jätteensä dumpattavan läheiseen jokeen, poltettavan talon vieressä tai haudattavan maahan, että tölkki taikka lasipullo ei vaan maadu sinne. Ne ei pala pois täältä maapallolta, vaikka kuinka yrittäisit bensaa päälle kaataa.
Näitä ilmiöitä on paljon varsinkin syrjäisemmillä seuduilla, jossa jätteiden lajittelua ei yksinkertaisesti ole. Siellä ei ole tietoa, taitoa tai ymmärrystä aiheesta. Meidän näkökulmastahan tämä on aivan järkyttävää, emmekä voi millään uskoa miten joku voi heittää roskansa suoraan kauniiseen turkoosiin mereen? Miksi joku hautaisi kaikki roskansa kauniin palmurivistöisen rannan tuntumaan? Tämä kaikki tuntuu järkyttävältä ajatukselta kunnes.. Kunnes astelet koronakevään päätteeksi läheiseen kansallispuistoon tai laavulle täällä koti Suomessa.
 

Tässä korona keväänä Suomen lähimatkailu buumia sosiaalisesta mediasta seuranneena, en voi kuin kauhistella mitä täälläkin lenkkipoluilla ja laavuilla tällä hetkellä tapahtuu. Meillä on tässä maailmankolkassa kaikki tieto sekä taito jätteiden lajitteluun liittyen. Silti. SILTI, meidän lenkkipolut ovat täyttyneet ihan täysin samasta ilmiöstä mitä aina kauhistelemme etelän matkoillamme. Miten me voimme olla näin välinpitämättömiä? Olemme tietoisen epätietoisesti ulkoistaneet maailman roskaamisongelman kolmansiin maihin, joissa eletään kehityksessä länsimaalaisiin nähden paljon askeettisemmin. Samalla kuitenkin itse ruokimme metsiemme eläimiä jätteillä ja muoveilla. Meillä olisi kyllä se tieto, taito sekä teknologia.

 
Surullinen näky laavuilla
Kuva: Anna-Katri Hänninen

Cheers!
Kuva: Anna-Katri Hänninen

Rantojen siivousta porukalla.

Muutos kierrätyksen osalta on kuitenkin onneksi Aasiassa jo alkanut ja pikkuhiljaa heidänkin tietoisuutensa ympäristöstä kasvaa.
Kuvassa yksi kierrätyspiste sukelluskeskuksella, sekä ohjeita kierrätyksestä henkilökunnalle.

 
9. Makan dulu = Eat first
Indonesiassa totuimme siihen, että jokainen saarelle saapuva vieras käsketään istumaan ruokapöytään heti paikalle saapuessaan. En aluksi ymmärtänyt, että miksi tuntematon vieras istutetaan aina alas syömään ennen hänen asiansa kertomista. Eikö olisi paljon järkevämpää vain kuunnella vieraan asia ja sitten fiiliksestä riippuen pyytää syömään tai lähettää matkoihinsa? Vastaus oli yksinkertainen: Täydellä vatsalla ikäväkin asia pehmittyy ja parhaimmassa tapauksessa koko asia saattaa unohtua siinä syödessä. Täydellä vatsalla ei myöskään kukaan halua tapella ja moni vierailu tosiaan muuttuikin lempeämmäksi yhden lämpimän aterian jälkeen.
Saarelle veneellä saapuneet vierailijat eivät suinkaan aina olleet ystäviä, vaan saarelle saattoi saapua lähikylien asukkaita kysymään avustusta heidän uuteen rakenteilla olevaan taloonsa tai pyytämään rahaa jotain seremoniaa varten.
Olipa tosiaan eräskin kerta, kun noin tunnin venematkan päästä eräs herra tuli pyytämään rahaa heidän uuden kirkkonsa avajaisseremoniaa varten. Heillä oli iso pinkka papereita, joissa oli eritelty kaikki kulut ennen sekä jälkeen seremonian. Meiltä nämä herrat tulivat pyytämään muutaman tonnin lahjoitusta seremoniaan, jonka kokonaiskustannus oli 70 000€. 70 000€:n pöyristyttävältä kuulostava budjetti avajaisia varten kuulosti meidän korvaan melko uskomattomalta, joten jätimme tällä kertaa väliin näiden avajaisten tukemisen.
 

Kirkon avajaisseremoniaa varten tehty budjettiesitys.

 
10. Arkiset asiat.. Ruisleipä, salmiakki, punaviini, ruissipsit, imuri ja tiskiharja
Pieniä arkisia asioita tuli ikävöityä saarella välillä enemmän ja välillä vähemmän. Vuosien mittaan suomalaisia ruokia on tullut ikävöityä aina pidempien matkojen aikana, joten tavallaan siihenkin ikävään on jo tottunut. Ihmeellistä kyllä, ikävä ruisleipää, salmiakkia tai perunamuussia kohtaan tuntuu nykyisin häviävän yhtä nopeasti kuin se kaipuu on päähän putkahtanutkin.
Uusia ikävän tunteita sen sijaan aiheutti tiskiharja, tiskirätti sekä imuri. Kyllä, luit oikein. Siivotessani olisin useasti kaivannut imuria ja keittiössä tiskiharjaa. Saarellä tiskaamiseen käytettiin aina mitä ihmeellisempiä pesusienen palasia, jotka kuluivat alle viikossa puhki. Tiskirättejä sai ostettua Waisailta muutamasta liikkeestä, mutta nekin oli pakattu outoon muovituubiin ja itse rätit olivat kivikovia.
 

Tiskirätit pakataan muoviseen tuubiin, jonka sisälle ne on vielä pakattu muovipussiin.

 
Mitä sinä olet ulkomailla asuessasi kaivannut?
Tämä kaikki oli vain pintaraapaisu eroista, joita arjessamme kohtasimme ja kohtaamme. Nähtäväksi jää, syntyykö kesäloman aikana täällä Suomessa lisää tekstiä kulttuurieroihin liittyen.
 

 
Kirjoitin muutama kuukausi sitten Seikkailijattariin Länsi-Papuan kulttuurieroista. Tästä voi käydä lukemassa enemmän sen hetkisistä ajatuksista arkemme pienistä kulttuuri eroista.
 

 
Aikaisemmat tarinat Raja Ampatilta:
Raja Ampat – Matkaopas paratiisiin
Kali Biru – Paratiisi keskellä viidakkoa
Raja Ampatin ikonisin kohde – Wayag
Pianemo & muutama muu paratiisi
Muutto Indonesiaan – Ajatuksia unelmien saavuttamisesta
 
Koronapäiväkirjat saarelta voi lukea tästä.
 
Seuraa myös instagramissa:
@terveiset_paivantasaajalta