Raja Ampat kokemuksia | Matka autenttiseen paratiisiin muutti elämäni

Raja Ampat kokemuksia – Tämä matka muutti elämäni.
Kun muutama vuosi sitten sain päähäni, että minun ON päästävä Indonesian Raja Ampatin saarille seikkailemaan, en voinut kuvitellakaan millaiseen seikkailuun se todellisuudessa minut veisi. Kahden viikon loma tuossa maailman syrjäisimmässä kolkassa muutti hetkessä elämäni, vei jalat altani kauneudellaan ja sai minut jopa epäilemään tutun turvallista työelämääni. Tämä matka tarjosi minulle enemmän kuin vain unohtumattoman loman, jota muistella kiikkustuolissa. Se tarjosi minulle uuden ystävän ja mahdollisuuden ylittää itseni kaikilla tavoin.

Raja Ampat saaret – Länsi-Papua, Indonesia

Kun saavuimme pienelle Urain saarelle, olin haljeta onnesta. Edessämme avautui mitä täydellisin pieni poukama turkoosin veden ympäröimänä. Meidän bungalowit asettautuivat tässä täydellisessä näkymässä söpösti palmurivien eteen, saaden minut pakahtumaan silkasta onnesta. Doberai Eco Resortin omistaja Aswad, esitteli meille heti alkuunsa kauniin saarensa ja jo ensimmäisessä lauseessa hän kertoi meidän viettävän koko viikon siellä keskenämme. Vilkaisimme poikien kanssa toisiamme pikaisesti ja se leveääkin leveämpi hymy joka kaikkien naaman valtasi, oli valtava!

Iltaisin nukkumaan mennessä jäimme usein katselemaan ympärillämme heräävää erilaista elämää. Puut täyttyivät kimaltavista tulikärpäsistä, meri hohtavista planktoneista ja taivas tuikkivista tähdistä sekä tähdenlennoista. Nämä hetket olivat niin maagisia, että niitä on hankala edes pukea sanoiksi. Aamulla meidät usein herätti ennen auringon ensisäteitä mitä erikoisemmat linnut. Kirkkaan väriset papukaijat taas lumosivat meidät kauneudellaan päivisin. Elämä Raja Ampat saarilla tosiaan on ihmeellistä, eikä näitä kokemuksia voita mikään.

Oli kuin olisimme omistaneet koko maailman. Teimmepä mitä tahansa, niin kaiken saimme tehdä rauhassa viidakon omia ääniä kuunnellen. Meidän viikko nimittäin piti sisällään paljon jutustelua Aswadin kanssa, lukemista, kajakoimista, snorklailua, riippumattoilua, korttipelejä sekä rauhaisasta elämästä nauttimista. Aswad kertoi, että Papualaiset välillä jopa ihmettelivät meidän hyvin tylsältä näyttävää elämää saarella. Yritin heille kertoa kuinka hektistä meidän arkinen elämä on täällä suomessa ja ettemme tarvitse kovinkaan ihmeellistä ohjelmaa ollaksemme onnellisia.

Päivät kuluivat ja Aswadin kanssa jutustelu muuttui aina vain syvällisemmäksi. Kerroimme paljon elämästämme Suomessa ja Aswad puolestaan papualaisten tavoista ja kulttuurista. En ole ikinä tavannut matkoillani yhtäkään ihmistä, jonka kanssa juttu olisi lähtenyt yhtä helposti sekä luontevasti luistamaan. Oli kuin olisimme tunteneet aina, eikä kulttuurien väliset tai kielellisetkään ongelmat olisi ollut ikinä esteenä. Jopa vitsien kertominen sekä ymmärtäminen oli helppoa.
Eri uskonnot, kulttuurit tai maiden eriarvoiset olosuhteet ovat yleensä hieman arkaluontoisia puheenaiheita, mutta jostain syystä meidän välillä sitä muuria ei ikinä ollut. Vapaa keskustelu, aito kiinnostus toisen ihmisen juuria kohtaan sekä molemminpuolinen arvostus olivat läsnä keskusteluissamme.

Tämä viikko opetti minulle niin paljon itsestäni ja siitä kuinka pärjätä niin paljon vähemmällä mitä olemme tottuneet. Autenttinen elämä Raja Ampatin eristäytyneillä paratiisisaarilla oli minulle yksi mahtavimmista kokemuksista, mutta niin kliseisen hienolta kuin se kuulostaakin, niin eristäytyneillä saarilla eläminen ei välttämättä ole sitä miltä se korvaan kuulostaa. Kun jättää sen kaiken romantisoinnin pois, niin käytännössä se tarkoittaa lattialla nukkumista, hyvin kosteita ja nihkeitä öitä ilman sähköä tai omaa vessaa, satunnaisia vierailevia torakoita sekä sadevesi suihkuja. Lähin paikka jossa internetin sai toimimaan oli puolen tunnin venematkan päässä Urain saarelta, keskellä merta.
Tätä ei kuitenkaan pidä pitää syynä jättää tällaista kokematta, se vain pitää tiedostaa jo ennen matkaan lähtemistä. Vaikka tykkäänkin todella paljon majoittua luksus resorteissa, menee nämä Raja Ampatin nihkeätkin yöt kärkeen henkilökohtaisella listalla. Se oli kuitenkin se paratiisi, jota olin lähtenyt etsimään maailman toiselta puolelta.

Kun viikko Urain saarella oli ohi, istuin pieneen veneeseemme hyvin surullisena sekä valtava palo päästä takaisin. Katsoin hetken veneessä istuessamme Aswadia ja sanoin hänelle, että jos hän ikinä tarvitsisi apua resortillaan, voisi hän minulle laittaa viestiä. Naureskelimme yhdessä ajatukselle ja hän lupasi kertoa, jos tällainen tilanne tulisi.

Suomeen palattuamme jatkoimme viestittelyä Aswadin kanssa ja muutaman kuukauden ajan vaihdoimme kuvia talvisesta suomesta sekä juttelimme tulevaisuudesta. Joulukuussa sain sitten Aswadilta viestin, jossa hän tiedusteli mahdollisuuttani tulla seuraavaksi jouluksi sekä uudeksi vuodeksi hänen sijaisekseen pitämään huolta Doberaista. Minä meinasin haljeta onnesta siihen paikkaan ja juoksinkin heti ensimmäisenä avopuolisolleni kertomaan tästä mahdollisuudesta. Yhdessä pohdimme mahdollisuuksia tarttua tähän tilaisuuteen ja voisimmeko tehdä sen jopa yhdessä. Hänen työ on tällä hetkellä niin paljon sitovampaa kuin minun, joten päädyimme lopulta yhdessä siihen ratkaisuun, että minä lähtisin takaisin ilman häntä. Otan mukaani ystäväni Nennen ja lähdemme tosiaan tämän vuoden joulukuussa takaisin tuohon maailman upeimpaan paratiisiin pitämään huolta Aswadin Eco resortista. Paikanpäällä tulee olemaan tuttuun tapaan liuta papualaisia työntekijöitä, mutta Aswadin lomaillessa me olemme siellä länsimaalaisten asiakkaiden apuna.

Tämä kohtaaminen tuolla maailman toisella laidalla muutti minun elämäni aivan täysin, enkä voi kuvitellakaan tilannetta jossa olisin tästä mahdollisuudesta kieltäytynyt. Se miten tulen tämän järjestämään työpaikkani kanssa, on vielä hieman kysymysmerkkinä. Vakituinen työsopimus ja kahden kuukauden ”omaloma” ei välttämättä tule kysymykseen ja olen jopa pyöritellyt päässäni vaihtoehtoa lomien siirrosta lähtien. Henkisesti tässä tilanteessa on varauduttu jo kaikkiin ratkaisuihin, jotta tämä unelma vain toteutuisi. Näin kolmekymppisen matkailu-addiktin näkökulmasta totuus on kuitenkin lopussa se, että kukaan ei tule minua enään kotisohvalta tällaiseen seikkailuun hakemaan. Tämä tulee olemaan ainutkertainen mahdollisuus irtaantua arjesta, oppia itsestäni vielä jotain uutta ja nähdä maailmaa.

Raja Ampatilla olin oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikeiden ihmisten ympäröimänä. Tästä alkaa elämäni täysin uusi luku, jossa saan kunnian olla mukana opettamassa länsimaalaisia tapoja paikallisille, mutta samalla myös oppia itse papualaisten elämästä. Olen aloittanut jo Bahasan kielen harjoittelemisen ja tavoitteena on joulukuuhun mennessä osata jo auttavasti kieltä.

Tältä näytti ja kuulosti minun elämäni muuttanut kohtaaminen.