“Hei, haluaisitteko lähteä kotiin?” – Yhdeksännen viikon päiväkirja paratiisista
Kipusin pois sänkymme suojista ja astelin hiljaa varpasillani puiselle ulkoterassille öistä valoshowta katsomaan. Istuin kyykyssä ihastelemassa salamoivaa sysimustaa taivasta. Se välkkyi ja mölisi kumealla paukkeellaan. Missään lähimaastossa ei satanut vettä laisinkaan ja näin, kun jossain horisontissa kalastajien veneiden valot vilkkuivat aallokossa. Kömmin takaisin sänkyyn ja…
Unohtumaton matka Waigeo saaren viidakkoon – Kahdeksannen viikon päiväkirja paratiisista
Viidakosta kantautui kimeä huuto meidän lipuessa veneellämme jokea pitkin. Hieman kauempaa kuului toinen huuto, eikä mennyt aikaakaan kun sitä seurasi vielä kolmas sekä neljäs kimakka huudahdus. Meidän tulosta oli nyt ilmoitettu kaikille joenvarressa asujille. Missään ei näkynyt ketään, mutta silti meitä tarkkailtiin jostain viidakosta. Viidakon…
Korallien uudelleenistutus projekti – Doberai Private island, Raja Ampat
Oletko ikinä tullut ajatelleeksi korallien tai koralliriuttojen tärkeyttä ihmiskunnalle? Onko koralliriutta sanana ollut vain kaukainen asia, josta naapuri on kertonut innoissaan Thaimaan matkan jälkeen? Vaikka suurin osa maailman koralliriutoista sijaitseekin useiden tuhansien kilometrien päässä meidän kylmästä pohjolasta, on niiden hyvinvoinnilla vaikutusta myös meidän elämään täällä…
Sadepäivien seesteisyyttä – Kuudennen viikon päiväkirja paratiisista
Papukaijan rääkäisy herättää minut unesta. Ääni on todella riipaiseva, eikä millään tavalla sovi paratiisimaisen kauniille linnulle, vaan mieluummin miellän sen jollekin variksen näköiselle rääkkyjälle. Avaan puiset liukuovet merelle ja katsahdan rantaan päin. Palmupuiden yllä näkyy liihottelevan kahden värisiä papukaijoja. Vihreitä sekä niitä, joiden kyljissä komeilee…
On Ramadanin aika, ei vettä, ruokaa tai edes lentoja! – Viidennen viikon päiväkirja paratiisista
Aamuöinen trooppinen rankkasade pyyhkäisee poukaman yli nopeasti. Viidakon laitamilla aamun ensimmäiset linnut odottavat jo kovasti lauluvuoroaan ja sateen loppumista. Ensimmäinen huhuileekin jo kärsimättömänä puiden latvojen suojista. Muutama kujeilevalta kuulostava lintu liittyy kuoroon mukaan ja kaskaat aloittavat tasaisen sirkutuksensa. Nyt puuttuu enää vain viidakkorummut ja trooppinen…
Jos saisin valita yhden paikan, niin..
Jos saisin valita yhden paikan missä kokisin seuraavia asioita niin missä se olisi? Matkalla lähelle tai kauas -blogin Sari kirjoitti blogiinsa ihanan jutun koskien menneitä matkojaan. Aloin pohtimaan omia matkojani ja kuinka merkittävää roolia matkustaminen elämässäni onkaan näytellyt. Vaikka olen edelleenkin sitä mieltä, että parhain…
Yökylässä Doberain toisella saarella – Neljännen viikon päiväkirja paratiisista
Herään kolmelta aamuyöllä jonkun pölötykseen. Ilma on täysin seisahtunut bambuista rakennetussa mökissä ja jossain katonrajassa liskokaksikko rapistelee lehtiä. Olen hädin tuskin nukkunut kolmeakaan tuntia ja nyt tuntuu ettei uni tule enää millään. Tuskaisen kuuma aalto puskee niskaani lattialla maatessani, mutta paikoillaan olisi jaksettava maata vielä…
Kiitollisuutta ja nemojen etsintää – Kolmannen viikon päiväkirja paratiisista
Tuijotin kevyen pilviverhon välistä toljottavaa suurta täysikuuta laiturin nokassa. Sähköt koko saarelta oli laitettu pois ja yön ensi tuntien tunnelmassa oli jotain täydellisyyttä hipovaa. Kaskaat sirkuttivat hiljaa viidakon laidalla tasaista ääntelyään ja suuri kuu valaisi koko poukaman loisteellaan. Aikaa sitten alkanut laskuvesi teki maisemasta omalla…
Ahdistus ja pelko yrittivät ottaa vallan – Toisen viikon päiväkirja paratiisista
Kulunut viikko on ollut hyvin erilainen aikaisempiin nähden. Se on ollut jollain tavoin hyvin opettavainen, pelottava ja pistänyt minut nöyräksi tämän maailman edessä. Ihmiskunta on kriisin partaalla ja koko talous monissa maissa kaatumassa, mutta silti luonto jatkaa kulkuaan eteenpäin. Olen kuluneiden kahden viikon aikana viettänyt…
Eristyksissä – Ensimmäisen viikon päiväkirja paratiisista
Herään sateisen sumuiseen aamuun. Hento tihkusade ropisee bambunlehdistä punottuun kattoomme samalla kun merellä vellova tuuli pyyhkäisee ovien raoista sisään viileän tuulahduksen. Vedän yön kosteudesta nihkeän lakanan tiukemmalle mytylle ympärilleni ja jään kuuntelemaan aamun ensimmäisiä ääniä. Sateesta huolimatta luonto herää kovaäänisesti heti aamu kuuden jälkeen. Kymmenet…
