Muutto Indonesiaan – Ajatuksia unelmien saavuttamisesta
Vene lipuu pitkin kirkkaan turkoosina hohtavaa poukamaa. Pienet aallot pärskähtelevät poskipäilleni kun veneen keula lyö vastatuulessa aallokkoa päin.
Tuulessa hennosti huojuvat palmut, viidakosta kantautuvat sadat erilaiset äänet sekä turkoosin jokaisessa sävyssä kimalteleva kirkas merivesi saavat minut jälleen kerran pakahtumaan onnesta. Suunpielet kaartuvat pieneen hymyyn kun edes ajattelen tulevia viikkoja ja kuukausia. Onko tämä oikeasti nyt minun kotini?
En saata uskoa vieläkään todeksi tämän hetkistä elämääni.
Joka ikinen päivä tuntuu epätodelliselta ja jopa vaikeidenkin päivien päätteeksi, nukahdan onnellisena.
Vaikka kotoa lähdöstämme on kulunut vain muutama kuukausi, tuntuu entinen arki jo melko kaukaiselta ajatuksissani. Perheen, ystävien sekä lempiruokien lisäksi harvaa asiaa on tullut täällä mietittyä saatika edes kaivattua. Suomessa arkeni oli tasaisen seesteistä, pienillä lomilla maustettuna. Tein 12 tunnin työvuoroja neljä peräkkäin, jonka jälkeen nautin viidestä vapaasta. Tämä elämä sopi minulle enemmän kuin hyvin ja se mahdollisti viimeisen kahden vuoden ajan minulle upeita reissuja sekä kokemuksia. Mutta nyt kuitenkin, täällä 11 000 kilometrin päässä entisestä arjestani, löydän itseni onnellisempana kuin koskaan.
Monen vuoden ajan elämä Suomessa kului seuraavaa lomaa odottaen. Se kliseinen oravanpyörä johon vannoin etten ikinä astuisi, oli jo kuitenkin salakavalasti saavuttanut minut. Olin astunut siihen oikeastaan jo polviani myöten. Tämän tajuttuani, en kovinkaan kaihoisasti ole osannut meidän lähtöämme harmitella. Nyt oli tullut sen aika. Jos olisimme jääneet Suomeen, olisi minua työpaikalla odottanut maanantaista-perjantaihin arki, jossa maanantai aamuna laahustaisin rättiväsyneenä työpaikalle perjantaita odottaen. Perjantaina juoksisin tehtaan porteista väsyneenä muutaman päivän vapaille, lauantaina tekisin kaikki viikon mittaan rästiin jääneet asiat ja sunnuntaina ahdistelisin jo maanantaita sekä tulevaa työviikkoa.
Työ, jota tällä hetkellä saamme täällä tehdä on välillä raskasta, mutta hyvin palkitsevaa. (jos joukossa on uusia lukijoita, niin tästä voi lukaista juttuni siitä mitä täällä teemme). Doberain toiminnasta vastaaminen meidän nelihenkisen johto tiimin kesken on ollut huikean hauskaa ja opettavaista. Olemme muutamassa kuukaudessa parantaneet huimasti saaren yleisilmettä ja sulautuneet joukkoon. Palaute, jota olemme myös asiakkailta jo saaneet, on ollut todella kannustavaa! Palautteiden myötä olemme saaneet enemmän varmuutta omaan tekemiseen ja vahvistusta siihen, että nyt tekee jotain todellakin oikein täällä. Palautteen antaminen pitäisi tulla enemmän luonnostaan meiltä Suomalaisilta. Suomessa sain hädin tuskin ikinä kuulla palautetta työstäni, mutta täällä sen sijaan, kuulen jotain joka päivä.
Joten tämä muutos, oli se sitten viiden kuukauden, vuoden tai kahden mittainen, on se tällä hetkellä juuri sitä mitä kaipaan. Tutusta turvallisesta arjesta irti päästäminen tuntuu vapauttavalta ja antaa rohkeutta elää elämää juuri niin kuin haluaa. Olen aivan varma, että arki iskee myös tänne paratiisiinkin ajallaan, mutta ainakaan se ei ole samanlaista arjen pakerrusta kuin Suomessa. Olen ikionnellinen siitä, että olemme seuranneet unelmiamme ja saaneet tällaisen mahdollisuuden.
Uskaltakaa unelmoida ja uskaltakaa unelmoida aina ääneen. Ikinä ei tiedä kuka ne unelmat kuulee ja miten ääneen unelmointi voikaan vaikuttaa elämäämme. Minun unelmat kuultiin juuri oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.
Lue lisää Raja Ampatista:
Raja Ampat – Matkaopas paratiisiin
Kali Biru – Paratiisi keskellä viidakkoa
Lopputili ja muutto paratiisisaarelle – Paluu Raja Ampatille
Terveiset päiväntasaajalta – Doberai Private Island, Raja Ampat
16 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Kuulostaa aivan ihanalta! Minkä pituisia työpäivänne tuolla ovat vai tuntuuko työnteko edes työltä noissa maisemissa?
Cilla Maria | From sunset last night to sunrise
Tätä lukiessa tuli onnellinen olo teidän puolesta. Ei ole mikään ihme jos hymy on herkässä noin kauniissa ympäristössä. Ite asuin jonkun aikaa ulkomailla kun suoritin opiskelujen viimeistä työharjoittelua. Vaikka se työ itessään ei ollut yhtään mielekästä, niin se että sai elää ja asua kauniissa paikassa vuorten ja meren välissä toi sitä jaksamista arkeen. Varmasti jos vuosia asuis muualla, niin sielläkin se arkipäiväisyys iskis lopulta vasten kasvoja, mutta ainakin muutaman kuukauden-parin vuoden pyrähdykset ulkomaille tekee varmasti hyvää jos on yhtään oravanpyörää kavahtava reissusielu.
Terhi
Elämässä täytyy toteuttaa unelmiaan. Hienoa, että olette löytäneet oman paratiisinne ja saatte siitä vielä elantonnekin.
Sannahof // Unelmamaja
Kuulostaa ja näyttää ihanan onnelliselta! Mahtavaa, että uskalsitte unelmoida ja vieläpä lähteä toteuttamaan unelmaanne. Täällä on tulevaisuus ihan auki ja onkin inspiroivaa lueskella muiden rohkeista ratkaisuista 🙂
Sandra
Kiitos 🙂 tulevaisuudessa on kaikki onneksi mahdollista! <3
Paratiisireportteri
Mahtavaa, kun pääsee lukemaan teidän elämästänne Raja Ampatilla. Itseltäni jäi perhekiireiden takia käymättä, kun asuimme Itä-Timorilla siinä ”melkein vieressä”. Toki Timorillakin oli upeat vedet ja sukellusmaastot, mutteivät siellä maisemat sentään noin kauniit ole. Kiitos myös aiemmasta oppaasta saaristoon! Jos olisin lukenut sen jo Timorilla asuessani, tiedä vaikka olisin saanut aikaiseksikin lähteä. No, jokin päivä…
Sandra
Mahtava kuulla! 🙂 Itä-Timor on varmasti hieno paikka. Pitää joskus käydä kyllä sieläkin! Ja tervetuloa tännekin päin maailmaa joskus vierailulle! 🙂
Sandra
Samaa mieltä kuin Cilla Maria – tuli niin iloinen olo teidän puolesta <3. Onnellisuus huokuu läpi tästä tekstistä ja antoi inspiraatiota myös omien unelmien tavoittelemisessa. Hienoa, että uskalsitte lähteä oravanpyörästä ja kokeilla jotakin täysin uutta ja tuntematonta. On ollut ilo seurata teidän seikkailua Instasta:)
Sandra
Ihana kuulla! <3 Tämä on kyllä ollut yksi elämäni parhaimmista ratkaisuista. 🙂 Suosittelen kaikille tällaisia hulluja juttuja, keillä se vain on mahdollista.
Anna K. - Kaukaa haettua
Sade ropisee vasten kattoa, taivas on harmaa, meri on harmaa, saari horisontissa on tummemman harmaa, mieli on harmaista harmain. Ikuinen marraskuu jatkuu nyt jo viidettä kuukautta.
Miltä kuulostaisi? 🙂 Tätä tämä Suomen todellisuus tällä hetkellä on, koronasta puhumattakaan, ja kirjoitin siitä vain, että olisit vielä pikkuriikkisen onnellisempi tuolla pienessä paratiisissanne. Kuulostaa aivan ihanalta tuo teidän elämä! Unelmia kohti täytyy todellakin mennä, ei ne itsekseen toteudu. Itsekin koin pienen liikahduksen sydämessä tätä lukiessani, milloin lienee omien unelmieni toteuttamisen aika? Nauttikaa te siellä meidän kaikkien muidenkin puolesta! 🙂
Sandra
Voi eiiiiii 😀 kuulostaa kyllä harmaalta! 😀 Täällä psratiisissa kyllä nautitaan, ainoana miinuksena tulee nyt tietenkin tuo korona. Sehän vaikuttaa kaikkien arkeen täälläkin. :/
Sini matkakuumeessa
Ihanan positiivinen postaus. Piristää lukea tällaisia, kun lehdet on täynnä koronaa ja talouskriisiä. Ja kauniit kuvat on iso plussa. <3
Merja / Merjan matkassa
Kuulostaa ihanalle, nauttikaa! Täällä on nyt niin järeät toimet käytössä korona vuoksi, ettei ajatuksissa ole ollut sijaa matkahaaveille. Eiköhän senkin aika vielä tule, mutta tässä nyt kuluu tulevat viikot, pahimmassa tapauksessa myös kuukaudet koronan merkeissä 🙁 Toivottavasti korona ei löydä tietä teidän luo.
Eveliina | Korkkarit rinkassa
Ensimmäisenä toive, jatkathan ahkeraa stoorin päivittämistä!
On ollut mahtavaa seurata teidän seikkailua päivä päivältä.
Ihailen edelleenkin tähtisilmin sitä, että uskalsitte rohkeasti lähteä kohti omaa unelmaanne ja irtaantua oravanpyörästä. 🙂
Jos tilanne hellittää, onko teillä vielä suunnitelmissa palata kesällä käymään Suomessa?
Kodinvaihtaja matkablogi
Nauttikaa elämästä ”kuplassa”, toivottavasti koronauutiset eivät liiaksi imaise teitä mukaanne vai onko tilanne jo muuttunut julkaisuajankohdasta? Jutusta huokuu kiitollisuus ja onnellisuus ❤
Periaatteen Nainen
Näissä olosuhteissa tällaiset kirjoitukset tuo ihanasti toivoa ja rauhaa <3 Ja kuvat varsinkin vähän lämpöä maaliskuiseen Suomeen!