Matkalla Georgiassa – Kaoottista liikennettä tyrmäävissä maisemissa

Kuvittele hetkeksi itsesi paikkaan, jossa jylhät lumihuippuisetvuoret, laakeat pellot sekä kuvaukselliset kirkot elävöittävät maisemaa. Istahdat auton kyytiin ja ajelet pieniä vuoristoteitä kohti edessä siintäviä Kaukasus vuoria. Maisema näyttää kauniilta ja seesteiseltä, etkä voi irrottaa silmiäsi ohi vilisevistä kylistä ja solista. Georgian maaseutu on kuin suoraan kuvitetusta sadusta, kaikkine vihreine notkoineen sekä syvine kanjoneineen. Kuitenkin heräät tästä taikakuplasta silmänräpäyksessä, kun kuolleesta kulmasta ohitukseen kaahaava Lada rikkoo tööttäilemällä täydellisen kuplasi. Kaistapäinen liikenne kapeilla teillä ei hevin päästä minua uudestaan nauttimaan tuosta zen-hetkestä ja seuraavat 1000 kilometriä pitkin Georgian maaseutua olen puristunut tiukasti automme penkkiä vasten turvavöihin kapaloituna.
Toivotan kanssa matkaajilleni ”Turvallista matkaa”, kun sukellamme ruuhkaisille vuoristoteille yhdessä autojen, rekkojen, lehmien sekä hevosten kanssa. Puristan tienvarresta ostamaamme rukousnauhaa ja pidän katseen tiukasti tiessä.
Tervetuloa roadtripille Georgiaan.
 


 

 

 

 
Matkamme alkoi Georgian pääkaupungista Tbilisistä ja jatkui aina maan korkeimmasta kohdasta maan syvimpään luolastoon.
Matkan aikana näimme mitä uskomattomampia maisemia, mutta myös niitä vähän vähemmän kauniita.
Ajomatkamme ensimetreillä Tbilisistä Ananuriin, saimme myös ensimmäisen maistiaisen Neuvostoliiton aikaisesta tyypillisestä arkkitehtuurista. Sähkölinjojen virittämisessä ei oltu säästelty kaapelia, sillä linjoja kulki valehtelematta aivan joka paikassa. Jos suoraan oli vedetty yksi linja, meni varmasti sen alapuolella yksi poikkisuuntaisesti sekä vinoittain vielä yksi seuraavaan ilmansuuntaan. Ihmisen kädenjälki voi hetkellisesti laittaa katsojan haukkomaan henkeään ihastuksesta, mutta tässä tapauksessa se aiheutti minussa päinvastaisen reaktion. Seesteinen maisema oli paikka paikoin onnistuttu romuttamaan täysin Neuvostoliiton aikaisilla kolkoilla kerrostalo rykelmillä sekä sähkölinjoilla. Kuitenkin, niin hassulta kuin se nyt tuntuukin, rakastuin Georgiaan täysin. Ruoka, paikallinen viini, ihanat matkallamme kohtaamat ihmiset, vuoret sekä maaseudun vehreys jättivät minut aina hetkeksi sanattomaksi. Georgiassa oli hyvä olla, vaikka se ei ehkä joka mutkassa tarjonnutkaan henkeäsalpaavia maisemia. Mutta, silloin kun se tarjosi niitä, se tarjosi niitä kunnolla! Georgia näytti meille historian muokkaamat kasvonsa ja paljasti mitä on ollut elää pienessä maassa suurten valtakuntien keskellä.
 

 

 

 
Georgian pinta-alasta 85% on vuoristoalueita, joista kuitenkaan enään huiput ja vaikeammin saavutettavat laaksot ovat säilyneet koskemattomina. Myös maan rajoja on vuosien mittaan muokattu eri valtojen johdosta ja tälläkin hetkellä Georgiasta on Venäjän tukeman separatistihallinnon hallitsemana kaksi aluetta, Abhasia sekä Etelä-Ossetia. Georgia on julistanut molemmat alueet virallisesti miehitetyiksi, joten tavan pulliaisella ei ole alueelle minkäänlaista asiaa. Vaikka etukäteen tällaisia asioita tuli kuumotelleeksi jo kotona, emme tunteneet Georgiassa levottomuuksia siihen liittyen. Pienen pieni Venäjä viha taasen oli havaittavissa useaan otteeseen ja meitä kehoitettiinkin tuomaan esille nopeasti se, ettemme ole Venäläisiä.
 

 

 
Matkamme ensimmäinen vaihe oli ajaa Tbilisistä yöksi noin tunnin päässä olevaan pieneen Ananurin kylään. Tie kulki pohjoisrajalle asti Etelä-Ossetian rajaa myötäillen, mutta vuorten takia emme alueesta nähneet vilaustakaan. Tie A301 oli 1800-luvun lopulle yksi tärkeimmistä ja harvoista reiteistä Venäjälle. Pieni sekä huonossa kunnossa oleva tie on tänäkin päivänä yksi Georgian vilkkaimmista teistä.
Perillä Ananurissa meitä odotti 1600- 1700 luvulla rakennettu Ananurin linnoitus. Linnoitus kuului Aragvin herttuoille, jotka hallitsivat aluetta jo 1200-luvulla.
Saavuimme perille iltamyöhään, joten tutustuminen linnoitukseen jäi melko vähäiseksi auringon laskiessa jo vuorten taakse. Söimme tienvarsiravintolassa paikallisen tyylin mukaisesti useita ruokalajeja sekä nautimme paikallisista limonaadeista.
 

Ananurin linnoitus

 

 

 
Maisemien lisäksi Georgialaista keittiötä ei voi ylistää liikaa, joten tässä sille vielä ylistyshuuto! Ruoka on aivan taivaallista ja halpaa! Emme pettyneet yhdelläkään ruokailulla koko viikon aikana, maksoimme halvimmillaan 15€ ja korkeintaan 35€ kolmen hengen ruoista sekä viineistä. Kuulit oikein.. Maksimissaan 35€! Tähän kuului usein 6 eri ruokalajia, limonaadia ja kannu paikallista viiniä.
 

Maailman parhaimpia limonaadeja!!

Tuurilla syötiin hyvin koko matka 😀
Ylimpänä kirjoitettu Georgialaisten aakkosilla.

 
Majoitu Ananurissa:
Ananurin pienessä kylässä ei ole vielä montaakaan majoitusta tarjolla (2018 bookingissa vain kaksi). Me valitsimme majapaikaksemme Villa Ananurin, jonka suureen päärakennukseen on remontoitu useita huoneita asiakkaiden käyttöön. Rakennuksessa on yhteiset wc-tilat, mutta rakenteilla oli jo joihinkin huoneisiin omat kylpyhuoneet.
Kasvava matkailu alkaa siis jo hiljalleen näkymään ja paikalliset mahdollisuuksiensa mukaan yrittävät vastata kysyntään.
Kaksi huonetta Villa Ananurissa maksoi noin 100€ ja hintaan kuului aamupala. Aamupalaksi oli niin Georgialaista Khachapuria kuin länsimaalaisellekin tuttuja mannermaisen aamiaisen makuja. Munat olivat omien kanojen munimia ja aamiaisen valmisti perheen äiti.
 

 

 

 

 

 
Vaikka Georgia tarjosikin laajan skaalan ihastuttavia vuoristomaisemia sekä samalla silmäyksellä neuvostoliittolaisia betoniviidakkoja, en voi muuta kuin rakastaa maata.
Kaikki tiellä löntystelevät karjalaumat, sekopäisesti ohittelevat Lada kuskit, rumat maisemaa pilaavat kerrostalot tai järjetön liikennejärjestelmä ei loppupeleissä onnistunut pilaamaan kokemusta. Se toi oman tunnelmansa seikkailuumme ja jätti pohtimaan jälleen kerran meidän onnekasta sijaintia täällä pohjolassa.
Reissun jälkeen sain Momondon The DNA Journey testin tulokset, jossa löytyi muutama prosentin sadasosa hitunen perimää Kaukasuksen alueelta.. Eipä siis ihmekään, että minusta tuntui siellä niin hyvältä! 😀
 

 

 
Muut Georgia jutut:
Korkeanpaikankammoisen pahin painajainen – Okatse kanjoni
Tskaltubo Spa Resort – Neuvostoliiton aikainen hylätty kylpyläkaupunki
Jvari luostarin taikaa sekä yhden yön pysähdys Mtskhetassa
Häikäisevä Gergeti Trinity Church
Matkalla Georgiassa – Kaoottista liikennettä tyrmäävissä maisemissa
Yksi vaikuttavimmista luolastoista – Promotheus Cave
Georgian helmiä - Martvili Kanjoni
 
Georgia fiilistelyjä muiden bloggaajien kirjoittamana:
Travelloverblogi.fi - Georgia kansio
Meriharakka.net - Georgia kansio
Piposilmilla.fi - Luminen Georgia
Kaikki maanosat - Vinkit Georgiaan