Maailman suurin kraatterijärvi – Lake Toba

Näin blogin alkuun todettakoon, että Toballa tuli vietettyä reilut kaksi viikkoa ja näin ollen kuvia oli vaikea karsia 😀 Joten, pahoittelut.. kuvia on paljon ;D
 

Tiomanilta Lake Toballe Samosirin saarelle

 
Matka kohti Sumatran Lake Tobaa alkoi mukavasti aamu kuuden aikaan Pulau Tiomanilta. Hypättiin aamu speedboattiin Tekekin satamasta ja Mersingissä oltiinkin ajoissa hyppäämässä Johor Bahrun bussiin. Yhtiöksi valikoitui tällä kertaa Caseway link  ja matka maksoi sen 12,70rm (n.2,80€). Larkinin bussi asemalta jatkoyhteys onnistui lentokentälle helposti, sillä Caseway linkin työntekijät ohjasivat oikealle laiturille hyvin avuliaasti. Selvittiin noin 20kilometrin matkasta lentokentälle 3,50rmllä (n.0,80€).
 

Johor Bahrussa taas :p

 
Johor Bahrun kentältä lensimme AirAsian koneella ensin Kuala Lumpuriin, josta jatkoimme mukavasti (kolmaskertatodensanoo) valvotun yön jälkeen kohti Medania Indonesiaan. 28tuntia lähdön jälkeen olimme Medanin kentällä päät aivan pyörällä 😀 Missään ei näkynyt muita turisteja, mutta silti kyydin kauppaajia oli monia kymmeniä. Olimme etukäteen jo päättäneet, että lähtisimme suoraan kohti Tobaa kentältä ja skippaisimme Medaniin menon kokonaan. Monen eri kuljetusta tarjoavan hepun kanssa juttelun jälkeen, päädyimme Nice Trans nimiseen yhtiöön, joilta kuuden hengen henkilöautosta sai paikan Parapattiin asti 75 000idrllä (n.4,80€).
 

Lennolle numero 1 lähdössä

 

Sumatra täältä tullaan!

 

Autossa kohti vuoria

 
Matkaa kentältä Parapattiin oli noin 160kilometriä ja siihen meni 4tuntia. Vuoristotie oli paikoin hurja, enkä halua ikinä tulla kokemaan sitä matkaa paikallisella bussilla 😀 Parapattiin saapuessa näky oli huikea! Keskipäivän auringonpaiste, jylhät vihreät vuoristot, todella iso JÄRVI ja jonka keskellä oli kaikenlisäksi vielä saari, jossa on järvi! Todellakin koko matkustuksen arvoinen näky!
 

Maisemat ennen Parapattiin laskeutumista

 
Parapatista otimme botskin Tuk Tukkiin (10 000idr eli n. 0,60€), joka on Samosir saaren reppureissaajien keskus. Tuk tukissa olimme noin kello 15.00 ja matkaa tunteina oli kertynyt jo 33!
 

Laivasta juuri hyppäämässä pois ja väsyneitä matkalaisia hymyilyttää maisemat!

 
Lake Toba
Lake Toba on maailman suurin vulkaaninen järvi, jonka on synnyttänyt neljä eri tulivuorenpurkausta. Ensimmäiset purkaukset olivat noin 1-2miljoonaa vuotta sitten ja viimeisin 74 000vuotta sitten. Toban viimeisin purkaus oli suurin maapallolla tapahtunut tulivuorenpurkaus.
 
”Sen uskotaan vaikuttaneen merkittävästi myös ihmislajin evoluutioon, kun nykyisen käsityksen mukaan koko nykyihmisen populaatio maapallolla olisi purkauksen aiheuttaman äkillisen ilmaston kylmenemisen seurauksena tuolloin kutistunut vain muutamaan tuhanteen yksilöön, joiden jälkeläisiä kaikki nykyään elävät ihmiset ovat.” -Wikitravel
 

Toba on noin 900metriä merenpinnan yläpuolella ja paikoin jopa 500metriä syvä.

 
Samosir
Samosir on räjähdysmäisen purkauksen jälkeen syntynyt saari keskellä Toba järveä. Saaren ympärys on noin 150km. Kyliä saarella on mm. Tuk Tuk, Tomok, Ambarita..
Saaren kulta-aika oli 80-90luvulla ja nykyään saarelle taitaa eksyä lähinnä reppureissaajia sekä suomalaisia Madventuresin innoittamina.
 

 
Tuk Tuk
Tuk Tuk on saaren vilkkain kylä, josta löytyy paljon majoitusvaihtoehtoja. Kylän pitäisi olla turistisin, mutta meidän iloksi melko leppoisalta se vaikuttaa. Palveluita turisteille oli melkoisen paljon, muttei missään oikeastaan ketään.
Tuk tukissa on monia hylättyjä todellakin loisto aikansa nähneitä resortteja, mutta myös kodikkaita mökkimäisiä Batak taloja. Kylästä löydät siis takuu varmasti halvan guesthousen tai jopa uima-altaalla varustetun hulppean hotellikompleksin.
 

 
Meidän Batak mökit
Meille kehuttiin etukäteen Liberta Guesthouse nimistä paikkaa rannasta, joten olinkin jo sähköpostilla varaillut huoneen sieltä etukäteen. Saimme oman Batak talon 65 000rupialla (n.4,60€!!!!). Batak talossa on kaksikerroksinen ja makuuhuone sijaitsee katonrajassa 🙂 Suihkusta tulee lämmintä vettä ja paikallistyylinen reikälattiassa ratkaisu toimii vessana.
 

 

Meidän Batak mökki

 

 

 

Alakerta ylhäältä katsottuna

 

 

Loppuviikon mökki

 

 

 
Ensimmäinen vastaanotto saarella kuului kutakuinkin näin
”Moro Moro! Tervetuloa Lake Toballe, mitä kuuluu?”.. seuraavana paikallinen jannu huusikin jo ”Hyvät savut! Hyvät savut!” ja sen jälkeenkin esittäydyttiin suomenkielellä ja sitä rataa. 😀
Kymmenisen vuotta takaperin ilmestynyt Madventuresin jakso onkin saanut suomalaiset virtaamaan Toballe oikein antaumuksella 😀 Turhaan ei paikkaa kehuttu, koska se ylitti meidän odotukset täysin. Libertan pojille se tuntuukin olevan iso juttu, koska Riku ja Tunna majoittautuivat myös muutaman yön Libertassa ja pistivät Toban ainankin suomalaisten maailmankartalle. Luultavasti jossain muussa maan kolkassa en jaksaisi kuunnella hetkeäkään tuota huono suomi läppää, mutta täällä se jostain syystä on aika mielenkiintoista. Pojat vääntävät sitä nimittäin todella hyvin ja haluavat oppia koko ajan lisää.
 
Muutenkin koko Libertan väki on aivan mahtavaa porukkaa! En ole ikinä viihtynyt missään muussa kohteessa näin hyvin yli kahtaviikkoa 🙂 Ikävä tulee poikia!
 

Meidän lähisatama

 

 
Päivät ovat saarella todella kuumia auringon paahtaessa ja onkin mahtavaa päästä hyppäämään suoraan viilentävään vulkaaniseen järveen (jos aurinko ei paista, niin kylymähän meinaa tulla). Auringon laskettua ilmasto viilenee huomattavasti ja pitkähihainenkin pääsee rinkan pohjalta käyttöön.
 

 

Hyvää huomenta!

 

Kaupoista saa mitä tahansa! 😀

 

Perinteiset Batak-talot koristavat koko Samosirin saarta ja talojen koristeellisuus tekee niistä todella näyttäviä 🙂

 

 

Harmillinen Aasialainen tapa: Jättää vanha rapistumaan ja rakentaa viereen uusi 🙁

 
Puuveistoksia, saronkeja, maalauksia jne myydään ympäri Tuk Tukkia ja todella huokeaan hintaan. Mekin löysimme itsemme näköiset seinäkoristeet erään puukaivertajan puodista.
 

Puuveistäjän kauppa

Mukaan lähti kaksi taideteosta 🙂

 

Liikkuminen saarella onnistuu helposti mopolla, kävellen, pyöräillen, paikallisella bussilla tai lautalla. Meistä kumpikin on aivan tohelo vasemman puolisessa liikenteessä moottorillisella ajoneuvolla, joten liikkuminen rajoittuu lähinnä omiin voimiin 🙂 Saarella ei ole takseja, mutta jollakin aikataululla kulkevat paikalliset pienet bussit. Tiet ovat paikoin huonossa kunnossa ja todella kapeat muutenkin.

 

 
Koulubussi
 
Saaren kauneutta pyöräilijän näkökulmasta
Yksi pyöräretki tehtiin läheiseen Ambaritan kylään, jossa on nähtävyytenä entisen Batak heimon kannibaalikuninkaan ”Stone chairssit”. Sisäänpääsymaksu taisi olla 3000idr (n.0,20€) per nuppi.
 

 

 

 
Eksyimme myös ennen oikeita stone chairsseja johonkin ”uuteen” stone chairs nähtävyyteen. Luulimme sinä hetkenä sitä kohdetta oikeaksi, joten emme hirveästi kyselleet mitään lipunmyyjä mieheltäkään. Ambaritan kylällä vasta tajusimme, että olimme käyneet ensin jossain aivan muussa nähtävyydessä :p Jälkeenpäin kysyimme Libertan pojilta infot kyseisestä paikasta, mutteivat hekään tienneet mikä paikka se oli ollut. Kuulemma joku uusi juttu 😀
 

 

Lahjat, jotka saatiin kun maksettiin 0,60€ sisäänpääsymaksua 🙂

 

 

Muuta maisemaa Tomokin ja Tuk Tukin suunnalta.

 

 

Lapset koulumatkalla

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Laiskottelua
Välillä mikään ei ole parempaa kuin tekemättömyys eli joutenolo eli kattoon tuijottaminen eli riippumatossa sluibailu. Tekemättömyys kaikkine muotoineen yhdistettynä siihen sopivaan ympäristöön taas tekee tekemättömyyden hetkistä täydellisiä. Istut terassilla tai järvellä, kuuntelet lintujen laulua, katselet auringon hitaita liikkeitä, luet kirjoja, vaihtelet asentoja, tuijotat vain suoraan maagista maisemaa..
Tässä vaiheessa kun 6 kuukautta kotonta lähdöstä alkaa olla kalenterissa täynnä ja monia tuhansia kilometrejä on tullut taivallettua, tämä tekemättömyyden paratiisi sopii meille!
 

Näissä maisemissa on helppo laiskistua 🙂

 

 

 

 

 
Viimeisellä viikolla saimme vielä seuraksemme Vilman ja Sepon, jotka olivat bonganneet Kuala Namun lentokentältä Miskan sekä Tuomon 🙂 Loppuviikosta joukkoon iloiseen liittyi vielä Riku. Seitsemän suomalaisen voimin pidimme leiriä Toban järvellä ja nautimme elosta!
 

Porukalla maistelemassa aitoa Kopi Luwakkia!

 
”Kopi Luwak eli sivettikissakahvi on maailman kallein kahvi. Sitä valmistetaan vain 500 kg vuodessa. Kopi Luwak valmistuu, kun sivettikissoihin kuuluva musanki syö kahvinmarjoja. Sivettikissa ei voi sulattaa kovia papuja, vaan ne kulkeutuvat ruuansulatuselimistön läpi sivettikissan ulosteeseen. Sivettikissan ulosteessa pavut näkyvät selvästi ja ne noukitaan ulosteesta. Poimitut pavut pestään ja myydään eteenpäin. Kahvipavut paahdetaan ja jauhetaan ennen kahvijuoman valmistamista. Sivettikissan suoliston läpi kulkeminen, vatsahapot ja ruoansulatusentsyymit tuottavat kahvipapuihin omalaatuisen aromin. Maussa kerrotaan olevan vivahteita suklaasta tai karamellista. Johtuen erikoisesta tavasta, jolla kahvi syntyy, sen pavuista maksetaan maailman kalleinta kilohintaa: 100 grammaa maksaa noin 30 euroa.” – Wikipedia
 

 
Toballa vietetty aika oli jotain niin mahtavaa ja tullaan Topiaksen kanssa muistamaan nämä viikot varmasti koko loppuelämän. Kiitos kaikille ihanille persoonille joiden kanssa viikkomme vietimme! <3
 
Niinkuin alussa jo totesin, niin aika täällä riensi nopeasti ja alkuperäinenhän suunnitelma oli viihtyä Toballa vain noin viikon ajan, mutta maisemat nähdessämme alkoi pois lähtökin tuntua kaukaisemmalta ajatukselta 😀 Olimme menossa Pulau Weh nimiselle saarelle Sumatran kärkeen, mutta säätiedot lupasivat sateita, joten sateinen saari Toban sijaan ei houkutellut :/
Lennot olimme kuitenkin jo hoitaneet Kuala Lumpuriin Banda Acehin kautta ja päätimme, että käymme sitten todellisessa muslimi kaupungissa viikonlopun ajan ennen maasta poistumista… No sekään suunnitelma ei enään lähtöpäivän tienoilla tuntunut houkuttelevalta, joten vedimme elämän risaiseksi ja varasimme uudet lennot Kuala Lumpuriin suoraan Medanista 😀 (tiedän, että kaikki tämä kuullostaa naurettavalta mutta…). (Jos joku siis joskus miettii ”tullakko Toballe vai eikö”, niin tämäkin blogi varmaan kertoo viihtyvyyden tasosta paljon).
Loppujen lopuksi Toballa tuli hengailtua reilu 2viikkoa ja pidempäänkin olisi viihtynyt.
 
Seuraavana lennämme Kuala Lumpurin kautta Siem reapiin Kambodzaan ihmettelemään Angkor Watteja 🙂 Joten tiedossa on taas mukava LCCT-terminaali yö 🙂 JEIJ!
 
<3