Long time no see, Lake Toba

Toinen kerta vulkaanisen järven syleilyssä.. Miksi palasimme uudestaan?

Lake Toba on yksi niistä harvoista paikoista maailmassa, missä me tunnemme tosissamme olevamme kuin kotona. Siellä eristäytynyt fiilis tuntuu kotoisalta ja aika tuntuu olevan täysin pysähdyksissä. Eihän siellä kelloa katsota kuin ruoka-aikojen takia.
 

 
Tutun pihan poikki kävellessä muutaman vuoden takaiset muistot tulvivat mieliimme ja onnen kyyneleiden tulo silmäkulmaan oli vain ajan kysymys. Päärakennuksen ovista sisään päästyämme keittiöstä kurkkasi heti muutama iloinen naama ja voi sitä riemun määrää kun Riki huusi ”Sandraaaaaa Tobiiiiiii! Mita kuuluuu?”
Me olimme tulleet kotiin!
 

 
Niille, joilla ei ole mitään hajua siitä, missä päin maailmaa nyt mennään niin kerrataanpas hieman. Lake Toba tai siis Danau Toba on maailman suurin vulkaaninen kraatterijärvi, jonka keskeltä löytyy Samosir niminen saari. Tämä valtava saari on noin kilometrin korkeudella merenpinnasta Sumatra nimisellä saarella, Indonesian läntisimmässä kulmassa. Sitä ympäröivät vuoret muistuttavat tietenkin viimeisimmästä 70 000 vuotta sitten tapahtuneesta tulivuoren purkauksesta, jonka räjähdys tuhosi suurimman osan maailman elämästä ja aiheutti viimeisimmän jääkauden.
 
Lisää nippelitietoa Tobasta voit lukea vuoden 2014 vierailusta: Maailman suurin kraatterijärvi – Lake Toba
 

 

 
Ensimmäiset päivät Toballa menivät tietenkin Liberta Homestayssa hengaamiseen ja poikien kanssa kuulumisien vaihtoon. Kahdessa puolessa vuodessa Libertan pienet pojat ovat kasvaneet jo kouluikäisiksi tai jopa aikuisiksi.
 

2014 Tommy, Freddy, Riki, Dian, Toby and Sandra

 
Freddy opetteli kuumeisesti suomalaisia lauluja kitaran kanssa vain hurmatakseen itselleen skandinaavin tytön, Riki piti huolta resortista ja pienet pojat olivat kasvaneet sekä oppineet lisää englantia ja suomea. Henkilökuntaakin oli tullut lisää ja ihmekkös tuo, kun Liberta on lähes koko ajan täynnä!
 

2016 Dian, Tommy, Sandra, Riki, Freddy, Toby, Luis, Mitra and Ari

 
Kun onnen itkut oli itketty ja kuulumiset vaihdettu, saatoimme vain nauttia olostamme, pelailla pelejä sekä tutustua uusiin ystäviin. Niitähän Toballa tuli taas monta uutta. Jim ja Cedric olivat varmasti ne tärkeimmät uudet tuttavuudet ja tulen varmasti loppuelämän fiilistelemään Jimin muistelmia, joista ensimmäiset matkailuun liittyvät sijoittuivat jo vuoteen 1969.
 

Marmorikuula peli

 

 
Ultimaattisen laiskottelun ohella tuli myös tehtyä yksi urheilusuoritus, jota emme siis olleet Lake Toballa ennen kokeilleet.. Kajakointi! Paahtavan auringon alla kajakointi oli uuvuttavaa ja paria tuntia pidempään reissuun ei meistä kukaan jaksanut. Oli siis hyvin nopeasti aika lähteä takaisin riippumaton varjoon lueskelemaan kirjoja.
 

Jim joka päiväisellä aamu uinnillaan maailman komeimmassa järvessä tietenkin!

 
Tabo cottages nimisestä resortista saa vuokrattua kajakkeja.
 

Minä, Topias ja Cedric

 

 
Liberta Homestay. Vaikka tämä resortti onkin esitelty jo viime reissun yhteydessä, on minun pakko siitä muutama kuva ja sana taas jakaa. Huoneiden hinnat nimittäin ei ole noussut senttiäkään sitten viime vuosien!! Libertasta oman mökin saa edelleenkin alle 5 euroon! Samoin ruokalistat olivat edelleen ne samat laminoidut läpyskät! En ole ikinä Indonesiassa syönyt yhtä halpaa tai edes yhtä hyvää ruokaa kuin Libertassa. Perus ruoka-annosten hinnat lähtevät 12 000rupiasta eli 0,80 sentistä.
 

 

Pieni poika lepäili raskaan kaasupullon raahaamisen yhteydessä

 
No nyt muutama kuva meidän kahdesta mökistä 🙂
 

Mökkinumero 1

 

Tämä järvelle päin suuntaava mökki oli meidän ensimmäisten öiden majoitus.
 

 

 

 

 

 
Batak talot ovat ihastuttavia! Me tykättiin edelliselläkin kerralla eniten alla olevasta mökistä, joten pääsimme muuttamaan osaksi viikosta siihen 🙂
 

 
Mun lemppari mökki on tämä Libertan ravintolaa vastapäätä oleva yläkerran huone
 
Sisään tullessa kumarrellaan tietenkin 🙂
 

 

 

 

 
Liberta sopii matkaajille, jotka nauttivat hengailusta, hyvästä ruuasta ja hyvistä keskusteluista. Tämä paikka kerää ympärilleen maailman matkaajia eikä ehkä ole paras paikka niille, jotka hakevat super siistiä ympäristöä tai ovat todella tarkkoja huoneiden kunnosta. Molempien huoneidein hinnat olivat tosiaan alle 5 euroa, joten kukaan ei voi tähän hintaan odottaa hämähäkin seitittömiä katonrajoja.
Tällä hetkellä Riki ja Freddy pitävät huolta resortista ja poikien ehkä hieman huoleton meno näkyykin 😀 Naisen käden kosketus puuttuu täysin, vaikka keittiössä häärää myös Susy. Hän mielestäni hoitaa pienet pojat, ruuan laittoa sekä pyykkien pesua. Yhden naisen käden kosketus ei siis ole pystynyt pitämään paikkaa täysin puhtaana, joten sinkkunaiset HUOMIO! Libertan pojat ovat suomi tyttöjen suurimpia ihailijoita 😉
 

Lepakot hengailivat päivät katonrajassa kuumottavasti suoraan riippumattomme yläpuolella 😀

 

 

Vaikka olimme Toballa sadekaudella (sumatran sadekausi), niin siellä ei ollut kuitenkaan satanut kunnolla vettä moniin kuukausiin. Tästä johtuen järven pinta oli laskenut useita metrejä ja veteen meneminen tai lähinnä sieltä pois tuleminen Libertan rannasta oli hieman hankalaa. Samoin uintiretkellä saattoi saada hellät kutittelut korkeilta merileväkasveilta, jotka jo tavoittelivat veden pintaa.

 

Yksi hulluimman näköisistä auringonlaskuista ikinä!

 

Yllä olevan kuvan kanssa samoilta kohdilta otettu kuva. Tämä tosin huhtikuussa.
Noita kahta kuvaa jo pelkästään katsomalla näkee kuinka kuivaa Toballa nyt on.

 

 

 
Tuk Tuk. Kylästä tai saaren nähtävyyksistä en aio höpötellä tässä kirjoituksessa enempää, sillä niistä olen jo kirjoittanut. Muutama fressi kuva tosin on pakko jakaa 😉
Viime reissusta poiketen muutamat kylällä kulkeneet ”Do you wanna buy mushrooms” pojat olivat hävinneet. Tällä kertaa huumeita tarjottiin vähemmän, mikä oli meidän mielestä aika jees juttu 😀
 

 

 

 

 

Mökki vuokralle!

 

 
Jos mielesi kuitenkin halajaa Toballe, mutta haluat majoittautua ”tasokkaassa” paikassa, niin vinkkaan tässä muutaman paikan jossa kävin ottamassa aurinkoa 😀
Tabo cottages tarjoaa hienoja huoneita alkaen 30 eurosta ja heidän paikkaan pääset tutustumaan tästä! Me viimeeksi testattiin vähän ruokahommia ja kuuluisaa kallista Kopi Luwakkia, joista kumpaakaan en voi kehua 😀
 

Pihasta löytyy tämmöinen loikoilu talo

 

 

 

 

Tämä toinen resortti missä kävin arskan palvonnassa on Libertan viereinen Toba Village inn, jossa oli kovalla tohinalla menossa piha-alueen rakentaminen. Sieltäkin löytyy siis uima-allas ja huone hinnat olivat myöskin päälle 30 euron.
 

Veden pinnan ollessa alhaalla merilevätkin näkyvät pinnassa

 

 
Näiden kahden majoituksesta meillä ei kuitenkaan ole mitään kokemusta. Tuk Tukin majoituksia googlaamalla löytyy paaaaaljon mukavan näköisiä majoituksia, joten eiköhän kaikille löydy kaikkea! Ja perus ovelta ovelle tyyli on tässä kohteessa myöskin toimiva.
 
Miten päästä Toballe?
Lake Tobaa pääsee lähestymään helpoiten Medanista tai lähinnä olevalta lentokentältä Medanin Kualanamulta. Kualanamun kentältä olemme ottaneet kahdesti Nice Transin kyydityksen ja kummallakaan kerralla meillä ole ollut mitään ongelmaa. Matka aika pysähdyksen kanssa on nelisen tuntia ja jostain syystä se pysähdys tehdään aina, vaikket itse sitä tarvitsisikaan.
Hinta yhdeltä hengeltä on täyteen ahdetussa autossa 80 000rp (5,60€), jos se siis saadaan täyteen (6hlö). Jos auto ei täyty ja haluat päästä lähtemään, on yhden auton hinta silloin 450 000rp (n.30€). Eli länkkäri hinnoissa vielä ihan siedettävät jos saat muutamankin kaverin jakamaan matkakustannuksia.
 
Takaisin päin Riki on aina hoitanut meille jonkun muun firman kyydin ja ei niissäkään sen ihmeemmin mitään ongelmia ole ollut. Ainoastaan kerran kuskiltamme on otettu kortti pois ja sitä on sitten hamuttu takaisin soittelemalla lähikylän poliisikamuille. Kerran myös kuskimme jäi ostelemaan palmuviiniä vuorilta ja taisi hän muutaman kupin sitä myös kurkkuunsa kaataa ennen kuin jatkoimme matkaa! 😀
 

 
Niinkuin sanoin, meillä on kaikki mennyt aina hyvin kyseisen firman kanssa ja tuttu Mikki Hiiren nimen saanut Nice Transin kuljetusten organisoija on hoitanut meidät matkaan turvallisen tuntuisesti. Ystävämme Joni joutui kuitenkin täysin hämmentävään tilanteeseen sen jälkeen kun olimme Kualanamun kentällä hänet jättäneet Nice Transin käsiin. Jonin avautuminen matkasta:
 
”Matka Toballe oli oma lukunsa. Olin venannut kimppataksia lentokentällä vasta 5 tuntia, jonka jälkeen kyrvähti käämit.
Lähtöaika oli kuskin mukaan milloin 15min, päästä, milloin 2 tunnin päästä. Yhessä kohtaa se oli jopa valmis lähtöön, mutta ei sit ylläri oikeasti ollutkaan. Mutta myös kuski kyllästy muhun ja mun kyselyihin ja yritti dumpata mua milloin minnekin bussiin ja armeijan kyytiin. Toivotin kuskille lämpimästi hyvää päivänjatkoa Indonesialaisilla kirosanoilla ja kuorrutin sen vielä suomalaisella pehmeällä perkeleellä.
Päätin hypätä paikallisten kanssa pimeään taksiin ja toivoa parasta. Ja täällä tää heittäytyminen aika usein kannattaa, tälläkin kertaa löysin itseni oikeasta paikasta vaikka paikallinen huslaaja ei puhunutkaan englantia. Reppu sidottiin katolle ja poppi väännettiin autossa tietysti täysille.
Ei auttanut kuin sanoa Inshallah ja uskoa itsensä paikallisen rallikuskin käsiin.
Täällä ei jaksa edes laskea läheltä piti tilanteita liikenteessä, sen kun sulkee vaan silmänsä ja lausuu kevyen rukouksen Odinille.
Tunteja myöhemmin ja puutuneen perseen kera, löydän itseni satamasta mistä ei enää tähän aikaan henkilölautat kulje.
Onneksi pari nuorta lokaalia herrasmiestä lähestyy ja ohjaa mut autolauttaan joka maksaa 0,80€ ja tarjoaa ystävällisesti junglejuicea viileän illan painikkeeksi. Paskainen konehuone hakkaa korvan juuressa ja paikallinen kilju maistuu suussa. Ihan hyvin tämäkin päättyi. Saari on jossain tuolla usvan keskellä.”
 
Tosin, Jonin matkaa ei ollut kyseisenä päivänä järkkäämässä se ”Mikki Hiiri”..
No mutta, lentokentältä Toballe mentäessä meillä ei ole mitään hajua muista firmoista, mutta eiköhän niistäkin infopisteistä saa tietoa.
 

 
Medanista pääsee paikalle varmasti paikallisbussilla tai vaikkapa viime hätään kamelilla. Se, haluaako kohdata tuon saasteiden ja hälinän täyttämän kaupungin, on aivan toinen juttu. Me ollaan se aina kierretty, koska kaikki ovat niin neuvoneet. Harvoin jaksetaan niin välittää muiden jyrkistä mielipiteistä, mutta jostain syystä tässä kohtaa olemme ystäviä kuunnelleet.
 

 
Parapat on kylä, josta pienet laivat kohti Samosirta lähtevät. Tuk tuk on taas Samosirillä oleva kylä, jossa suurin osa auki olevista resorteista on. Kannattaa ehkä hankkia jonkinlainen haisu majoitus paikasta ennen kuin Toballe saavut, sillä laivasta jäädään eri ”satamissa” kyydistä tai resorttien edessä. Muutamilla resorteilla on ihan oma laituri, joten majapaikan nimi kannattaa kertoa kun sitä kysytään 😀 Tänä vuonna laiva kustansi 15 000rp eli alle euron.
Saarella ei myöskään kulje takseja, emmekä saaneet mitään koppia busseistakaan. Jos bussilla haluasi matkustaa, joutuisi itsensä änkemään varmaan koulubussiin 😀
 

 
Skootteri ja tavan pyöräily on hyviä tapoja tutustua saareen. Saari on kylläkin aivan jäätävän iso ja sen ympäri pyöräilemiseen menisi ikuisuus 😀
 

Tuk tuk tosiaan pieni kärki saaren itäpuolella

 

2016 vuoden aikatauluja Tuk tukista Tigarajaan eli Parapatiin ja toisinpäin. Libertaa lähinnä olevasta satamasta laiva tuli noutamaan vartti ennen ilmoitettua aikaa.

 

 

Laivalta saa aina ostettua kaikkea pientä syömistä sekä kahvia

 

 
Vaikka kuinka yritin tehdä tästäkin Toba postauksesta lyhyemmän kuin edeltäjänsä, ei se tainnut kuitenkaan onnistua 😀 Se siis kertoo kuinka paljon tykkäämme tästä paikasta <3
 

 

 
Jos lisäinffot siis kiinnostaa niin tästä pääsee tutkimaan lisää meidän edellistä reissua 🙂