Matkailu

Kirje kotiin – Kun sanoit, että et rakasta

“Mä avaisin
mun silmät sanoisin
et mä en tiedä mitään kauniimpaa.
Kuin sun sanat aamuisin,
mä niillä eläisin
taas hetken jos saisin sut taas mulle puhumaan.”

 
elämä2 (1 of 1)
 
Tuijotan koneen pienestä huuruisesta ikkunaruudusta ulos siniselle taivaalle. Taivaan syvään sineen on hennoin vedoin maalailtu valkoisia kultareunuksisia pilvihattaroita. Istun lentokoneen viimeisellä penkkirivillä puutuneena ja turtuneena viime päivien tapahtumista. Katselen alas maankamaralle samalla kun turbulenssi tanssittaa matkustajakonetta eteenpäin. Ensimmäistä kertaa lentokoneen kyydissä en välitä, en pelkää. En vain yksinkertaisesti tunne mitään.
 
Viime päivien suru on muuttunut vihaksi ja inhoksi, aivan kuin nuo äkäiset ukkospilvet olisivat sutanneet heleän sinisen taivaan tummilla sävyillään. Aurinko jatkaa painumistaan horisontissa ja tuijotan hiljalleen pimenevää taivasta. Kaikkialla on pimeää.
 
Tahtoisin pystyä sanomaan nuo kliseiset taikasanat, että me vain kasvoimme erillemme ja halusimme päästää toisemme pälkähästä. Ehkä niin teimmekin, mutta se tapahtui minulta salassa. Vielä hetki sitten elin maailmassa, jossa minut ympäröitiin suukoilla ja kauniilla sanoilla. Toivotettiin aamulla huomenta, käytiin läpi päivän ohjelma ja uppouduttiin päivien kuljetettavaksi. 8 vuoden suhde oli tehnyt tehtävänsä, eikä kodin seinien sisäpuolelta mitään nuorenparin romanttisia hihityksiä kuulunut. Sen sijaan kolkot valkoiset seinät pitivät sisällään paljon huomiota, pieniä eleitä, kohteliaisuuksia, kutkuttavia matkasuunnitelmia ja toisen rakastamista. Kunnes sanoit, ettet rakasta. Nuo olivat ne sanat, joita niin kovin vaikeasti ymmärsin tai mahdanko ymmärtää vieläkään.
 
elämä10 (1 of 1)
 
Herään edelleen aamuisin kolkkoon ahdistavaan tunteeseen. Tuijotan valkoiseksi maalattua kattoa, enkä voi uskoa kaikkea todeksi. Toivoin meidän olevan elämänkumppaneita. Katselen nuoria pareja sylikkäin rannalla, enkä tunne mitään. Voi kunpa olisit kertonut minulle aikaisemmin mitä tunnet.
 
Yritin puhua vielä toiveikkaasti tulevaisuudestamme, mutta päädyin satuttamaan itseni pahemmin yrittäessäni saada meitä eheäksi. Pakenin ja lähdin pois, enkä tiedä milloin voin palata.
 
elämä1 (1 of 1)
 
Olen valvonut yöni miettien mitä olisin tehnyt toisin. Mitä olisin voinut sanoa tai tehdä, jotta voisin kutsua sinua vielä omakseni. Olen miettinyt tuhosiko minun haaveeni valloittaa maailma tämän kaiken vai olisiko se kuollut joka tapauksessa. Elinkö viimeiset vuodet vain raahaten toista mukanani omasta unelmastani toiseen, tarkastelematta mitä toinen todella halusi? Luulin hetken meidän molempien nauttivan siitä, kuinka painottomasti ja huolettomasti saimmekaan ajelehtia maailman tuulissa. Miten hyvä tiimi me olimmekaan.
 
rajaampat (9)
 
Elämä on täynnä matkoja eri ihmisten kanssa, ja nuo matkat muokkaavat sekä kasvattavat meitä jokaisella askeleella. Välillä ajaudumme kauaksi toisistamme ja jopa pelastuslautan heittäminen toiselle voi tuntua jo vaikealta. Meidän rakkauden päätös oli minulle nopea ja yllättävä, enkä kerinnyt sitä sisäistämään tai puolustamaan ennen kuin se oli jo myöhäistä. Se tapahtui ennen kuin ehdin edes tietämään, mitä tulevaisuudelta haluaisin. Vaikka kuinka kamalasti se sattuukin, on myös osattava luovuttaa toinen toisaalle. Pitää osata päästää asioista irti, vaikka kuinka ne satuttaisivat.
 
kypros
 
Tuntuu typerältä jakaa näin yksityisiä asioita blogin puolelle, mutta toisaalta, tunnen sen myös melko pakolliseksi juuri nyt. Olettehan te seuranneet meitä koko blogin olemassaolon ajan ja seikkailleet ympäri maailman. Vaikka Topias ei ääneen blogissa ikinä päässytkään, oli hän suuri tukijoukko sen takana. Nyt on kuitenkin aika sulkea tämän tarinan viimeinen sivu ja siirtyä seuraavaan kirjaan. Olkoon se yhtä jännittävä ja rohkea tarina.
 
elämä3 (1 of 1)
 
Tämä on siis kirje kotiin Kyprokselta, jonne minut on kirjaimellisesti raahattu ottamaan etäisyyttä elämästäni ja viime viikkoina niin tutuksi tulleesta sohvasta. En tiedä, miten olisin voinut katsella niitä pyyhittyjä valkoisia seiniä, katsoa pakkaamistasi tai pysymään järjissäni pyöritellessäni näitä kahdeksaa vuotta päässäni. Krapula, joka minua odottaa täällä vietetyn ajan jälkeen kotona on varmasti musertava, mutta toivottavasti voin tällä irtaantumisella pehmentää sitä edes hiukan itselleni.
 
Jatkan elämäni tutkiskelua täällä paahtavan auringon alla ja toivon sen polttavan ahdingon poroksi ajallaan. Älkää pitäkö ketään ikinä itsestäänselvyytenä.
 
ero (4)
 

elämä8 (1 of 1)Onni on ystävät, jotka kannattelevat ja ottavat kopin silloin kun sitä eniten tarvitset.
Onni on ystävät kotona ja ne, jotka raahaavat sinut vaikka väkisin pois ottamaan etäisyyttä surusta.

 

“Ei ihminen voi tietää tietään.
Toiset vie, toiset pois viedään.
Anna sataa, tulee sateenkaaria, laula vaikka kusilaarilla aaria.
Sano oma sana, laula oma laulu, kirjoita se kirja, maalaa jo se taulu.
Ihan tarpeeks iteltä jo anteeks sanottu, nää kaikki sanat on jo joskus sanottu.”

 
RajaAmpat11 (25)
 
Ja sitten vielä siitä koronasta. Kypros lukeutuu niihin maihin, joista matkustusrajoitteet on purettu. Kyproksella koronatilanne on ollut koko ajan hyvä, enkä siitä ole ollut kovin huolissani. Asumme huviloissa, emme vietä aikaa julkisilla paikoilla, käytämme kaupoissa maskia, pidämme huolta hygieniasta. Lennämme suorin lennoin. Reilun miljoonan asukkaan saarella on ollut koko vuonna noin 1000 tartuntaa. Yhden viikonlopun Helsingissä viettäneenä, näyttää turistiton Kypros paljon turvallisemmalta.
 
Alun perin en ollut ajatellut matkustavani vielä hetkeen tällaiselle lomalle, mutta muuttuneiden olosuhteiden myötä se tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta juuri nyt. En ollut tarpeeksi vahva kohtaamaan tyhjää asuntoa vielä ja pääsin lähtemään ystävieni mukaan tänne muutaman päivän varoajalla.
 
Toivottavasti säästyn edes hieman syyllistämispuheilta matkallelähtöäni koskien ja saan surra eroni täällä auringon alla rauhassa. Ja jos totta puhutaan, itken itseni uneen mieluummin Kyproksella kuin Nuijamiestenkadulla.
 

IMG_20200802_193633Huvila 

 
elämä5 (1 of 1)
 
elämä11 (1 of 1)
 
_pelto (2)
 

“Ja vielä koittaa se kaunis päivä
Kun tieltä murheet väistyvät
Et ole surullinen aina,
Vaikka nyt tuntuu siltä
Vielä koittaa uusi aika,
Vielä sinut huomataan
Tulee päivä jolloin joku muu
Kuin minä vierees istahtaa
Ennen kuin huomatkaan”

4 Comments

  • Sonja / Shining Journey

    Ihana kirjoitus ja ihana sinä! 💜 Kirjoittaminen on ihan paras tapa purkaa tuntoja ja ajatuksia sekä prosessoida tapahtunutta. Ei ole yhtään typerää jakaa tällaisia ajatuksia, vaan minusta on hyvä jakaa myös suruja ja ahdistuksia elämän tiellä. Niitä meillä kaikilla on. Kirjoituksestasi on varmasti apua muillekin. Tsemppiä kovasti eron käsittelyyn ja iso hali! 💕🤗 On ollut ihana nähdä nyt kesällä ja toivottavasti nähdään taas pian! 😍

  • Arja /Elämänmakuisia matkoja

    Isoja asioita menossa elämän poluilla. Nyt tuntuu pahalta, mutta jonain päivänä helpottaa ja ymmärtää, miksi näin piti käydä. Tulee jotain muuta, entistä parempaa tilalle. Eroprosessi on raskas, mutta tulet ulos entistä vahvempana. Tsemppiä vaikeisiin aikoihin!

  • Kaukokaipuun Monni

    Aito, rohkea, ihana sinä. 💛 Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan, ja asiat, joita ei uskoisi tapahtuvan, tapahtuvat.

    Kirjoittaminen auttaa purkamaan ja selventämään asioita, mutta muista, että korvia on myös toisenlaisia. Täällä yksi pari. 💛

    Älä syytä itseäsi itsellesi elämisestä. Vaikka parisuhteessa on aina kaksi, elämäsi tärkein ihminen olet sinä itse. Ja vielä tulee se päivä, kun tapaat kaltaisesi ja huomaat, että jaatte yhteiset unelmat.

    💛

    • Kirsi / Matkakertomuksia

      Olen niin pahoillani puolestasi. Kyyneleet tuli väkisin silmäkulmiin kun luin tekstiä. Pitkän suhteen päättyminen on aina todella kamala paikka. Onneksi ystäväsi vei sinut hetkeksi pois kotoa. On varmasti vaikea tällä hetkellä miettiä tulevaa, mutta lupaan että tulevassa elämässä tuolee olemaan hetki jolloin huomaat että olet päässyt surusi yli ja päivä näyttää taas hyvälle.
      Voimia eron käsittelyyn 💚

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *