Raja Ampat saaret | Ensimmäinen viikko budjettimatkaajan silmin

Raja Ampat saaret.
Ei ole turkoosin paratiisisaaren voittanutta minun maailmassani. Kun olen turkoosien vesien ympäröimänä, en halua ikinä lähteä pois. Kun en ole siellä, ikävöin sitä jatkuvasti ja haaveilen palmusaarista lähes koko ajan. Mikään paikka maan päällä ei vielä ole saanut minua niin sanattomaksi kuin Raja Ampatin maisemat sai.

Raja Ampatilla vietetyistä kolmestatoista yöstä vietimme ensimmäiset neljä yötä Krin saarella, Wombon Homestayssa. Juuri tähän homestayhin emme päätyneet omasta valinnasta, vaan majoitus kuului etukäteen ottamaani ”pakettimatkaan”. Moni Raja Ampatista haaveileva onkin saattanut jo huomata, ettei sinne matkustaminen, saatikka hienoissa resorteissa yöpyminen ole millään tavalla budjettiystävällistä. Meidän kohdalla kohteeseen haluttiin kuitenkin päästä ja toiveena oli yrittää tehdä se edes jotenkin päin siedettävissä hinnoissa. Pitkän vertailun ja etsiskelyn jälkeen löysin instagramista @everydayisholiday :n, jonka neljän yön pakettimatka saarille kuulosti super hyvältä.. ehkä vähän arveluttavankin hyvältä.

@everydayisholiday

Paketin hinta sisälsi neljän yön homestay majoituksen lisäksi myös: Kyydit Sorong – Waisai – Sorong, Waisai – Homestay – Waisai, neljän päivän snorklausretket (mm. Wayag, Pianemo, Pasir Timbul, Arborek, Friwen wall..), homestayssa tietenkin ruuat, vettä sekä kahvia.
Tämä paketti maksoi noin 275€ yhdeltä hengeltä sisältäen kaiken yllämainitun sekä oppaan, Zhean. Paketti kuulostaa tosiaankin liian hyvältä ollakseen totta, koska kaikkien muiden firmojen paketit maksoivat muutaman satasen enemmän. Pennin venyttäjänä en kuitenkaan kovinkaan paljoa ottanut ressiä etukäteen, vaikka välillä yhteydenpito pelkän instagramin ja whatsappin kanssa olikin melko hidasta sekä hermoja raastavaa.

Ensimmäiset jännittävät tilanteet koettiin jo Sorongissa, jossa meidän oli tarkoitus nähdä oppaamme puolenpäivän maissa ja jatkaa yhdessä kohti Waisaita. Laivan lähtöaika oli 14.00 ja kun vielä 13.50 istuimme hotellin portailla hermot riekaleina opasta odotellen, usko tähän reissuun oli jo loppua. Noin 13.51 oppaamme kuitenkin kurvasi hotellin pihaan selittäen lennon myöhästymistä ja jo 13.59 törötimme satamassa laivaliput kourassa. Tässä vaiheessahan luonnollisesti kaikki paikalliset osapuolet halusivat hoitaa koko reissun maksamisen ja jälleen kerran kiireessä, hiestä märkinä sekä usean paikallisen huslaajan silmien alla kaivoimme miljoonamme esiin ja aloimme niitä latomaan tiskiin. Taustalla laivan pilli huusi jo käskevästi viimeisiä matkalaisia kyytiin samalla kun me saimme viimeisetkin rupiat laskettua. Kerkesimme siis päivän viimeiseen laivaan kohti Waisaita ja tässä vaiheessa pienoinen onnen hymykin oli jo havaittavissa kaikkien meidän huulilta.

Waisaissa meidän seuraamme liittyi vielä kolme muuta matkaajaa Indonesian Sumatralta: Sarjana, Dedi sekä Zusti. Homestayhin päästyämme meidät jaettiin omiin bambumökkeihimme, jotka sijaitsi aivan rannan tuntumassa.

Homestay oli kaikessa autenttisuudessaan aivan mielettömän ihana, eikä oman vessan puuttuminen juurikaan häirinnyt. Unen pöpperössä öisessä viidakossa hortoilu ei ehkä ihan unelma tilanteelta kuulosta, mutta siihenkin voi minunlaiseni arkajalka jopa tottua! Bambumajoissa oli kaksi huonetta, joissa nukuttiin patjoilla lattioilla. Hyttysverkot olivat tässä paikassa erittäin tiiviit, eikä meidän vierestä löytynyt yhtenäkään aamuna mitään epämiellyttäviä ötököitä. Homestayssa oli myös pieni aggregaatti, jonka ansiosta tuuletin pyöri lähes koko yön ilmaa kierrättämässä. Tuulettimesta oli tropiikissa melkoinen apu, vaikkakin se ei sitä yöllistä kosteutta mihinkään poistanut. Joka ikinen aamu heräsimme kuitenkin lakanat poskiin liimautuneina.

Raja Ampat saaret

Topiaksen ja mun huone

Kaksi suihkua ja vessaa

Suihku

Se, että joku ihminen on valmis majoittamaan tuiki tuntemattomia ihmisiä kotonaan täydellisessä paratiisissa, on mieletöntä. Nämä paikalliset perheet mahdollistavat meidän tavallisten pulliaisten matkat eristäytyneille saarille, koska he tarjoavat majoitusta meidän mittapuulla lähes ilmaiseksi. Lisää näistä Raja Ampatin homestay majoituksista löydät Stay Raja Ampat sivustolta. Kri saari taisi olla eniten asutuin, sillä sieltä löytyi useampi homestay rannan tuntumasta.
Vaikka kuinka nihkeältä, hiekkaiselta tai suolaiselta tunsinkaan itseni tuolla, oli ne elämäni hienoimpia hetkiä.

Oli aamu tai ilta, niin ruokana oli paljon kalaa, riisiä, kasviksia sekä friteerattuja banaaneja. Vaikka trooppiset vedet tarjoavat mitä ihmeellisimpiä kaloja, sekä muita mereneläviä, ei niitä kuitenkaan ruokapöytään asti kalasteltu. Kuulimme, että paikalliset kalastavat yleensä noin1 500:sta kalalajista ainoastaan neljää erilaista kalaa. Liekö se totta tai ei, meille ei kuitenkaan mitään ihmeellisyyksiä pöytään pyydystelty.

Jokaisena aamuna lähdimme päiväretkille ennalta sovitun suunnitelman mukaisesti. Kohteet saattoivat sijaita ihan nurkan takana tai sitten niihin oli matkaa useita tunteja. Ensimmäisenä retkipäivänä neljän tunnin venematkan jälkeen huomasimme meidän pennin venyttämisen olleen aivan typerää. Olimme tosiaan säästäneet mitä ilmeisimmin rahaa kaikista typerimmässä asiassa, eli veneessä. Veneen kunnosta en osaa sanoa, koska niihin en kovinkaan paljoa ole perehtynyt, mutta meidän vene ei totisesti ollut mikään pitkänmatkan vene. Meidän veneen perässä oli kolme 40 heppaista moottoria, joista yksi taisi olla semmoinen, joka ei missään vaiheessa pettänyt keskellä merta. Milloin yksi moottori sammui huvikseen ja milloin toinen moottori sai osumaa kelluvista ajopuista ja sammui keskelle merta. Kuskilla, joka oli saarilla syntynyt paikallinen, oli tietenkin tärkeimmät jakoavaimet penkillä vieressään ja vähän väliä hän olikin mitä ihmeellisimmissä asennoissa moottoria korjailemassa. Se pelko, minkä neljän tunnin venematkalla voi keskellä suurta valtamerta tuntea on sellainen, jota en kenenkään toivoisi ikinä tuntevan. Aallot eivät varmastikaan olleet kovinkaan suuria, mutta ei ollut meidän venekkään. Pieni tehoton veneemme ei vain yksinkertaisesti päässyt aallokossa aallonharjalta toiselle. Sää vaihteli saarilla todella paljon ja varsinkin merellä katsoessa mihin tahansa ilmansuuntaan, näki varmasti jostain uhkaavasti lähestyvät myrskypilvet.

Tästä kuvasta voi saada jonkinlaisen kuvan neljän tunnin yhdensuuntaisesta
venematkasta homestayltä Wayagille.

Apukuski ottaa rennosti

Ensimmäisen päivän jälkeen minä olin ainoa, jonka silmistä näki epätoivon venettä ja merta katsoessa. Se epätoivon fiilis oli kamala, kun näin toisten turistien hyppäävän iloisen letkeästi monta kertaa järeämpien speed boattien kyytiin, jättäen meidät laiturin nokkaan keikkumaan pikku paattiimme.
Toisena päivänä avomerellä pelkkä tunnin matka yhteen suuntaan sai loputkin porukasta jo hieman epäluuloisiksi. En ole ikinä nähnyt poikiakaan niin vakavan näköisinä ja hiljaisina. Noina tunteina sitä mietittiin ties mitä asioita omissa pääkopissamme.

Kolmantena päivänä Topias ei enään suostunut edes lähtemään päiväretkelle, vaan jäi rantaan heiluttamaan hyvästiksi, viritti riippumattonsa ja haki kylmän Bintangin lähimmästä resortista. Vastoin kaikkia odotuksia, minutkin saatiin vielä viime minuuteilla suostuteltua hyppäämään veneretkelle mukaan, lupaamalla, ettei suurta valtamerta enää ylitettäisi mihinkään suuntaan. Sumatralainen kolmikko kertoi ymmärtävänsä tuskani venematkoista ja kokevansa sen myös itse ahdistavana. Heidän neuvonsa oli tietenkin tähänkin asiaan: ”Sandra, just remember to pray God all the time.. We are also scared but we must just sit and pray.” Meikäläiseen ei oikein uppoa tällainen ajatus, että hyväksyisin kohtaloni istua huvikseen kamalassa säässä keskellä merta ja vain rukoilla pelastusta.

Kaikista retkistä selvisimme ja pelastuimme, liekö se sitten lukuisien rukousten ansiota. Koimme myös hieman ongelmaiseksi meidän oppaan ja homestayn isännän, eli venekuskin keskeisen kommunikaation. Zhea sanoi, että ennen kuin lähdetään merelle, niin tsekataan kaikkien fiilis, jonka perusteella tehdään päätös yhdessä. Kapteeni taas painoi suoraan täyttä häkää merille, eikä keskusteluja mistään käyty. Hieman tällaisia muutamia epämiellyttäviä tilanteita kohdattiin, mutta muuten kohteet, jotka pakettiin kuuluivat, tuli osittain nähtyä. Muutama siisti hai-spotti jäi meiltä väliin tuntemattomasta syystä.
Zhea ei ollut paikallinen, enkä usko hänen matkustaneen edes Raja Ampatilla kovinkaan montaa kertaa aikaisemmin. Ote kaikkeen oli melko huoleton, eikä aikamääreet olleet ikinä oikein. Oli kyse vartista tai tunnista, se usein meni mönkään ja pahasti. Hänen ilonsa ja innokkuutensa matkalla oli kuitenkin innostavaa. Useat tilanteet sai hymyllä kuitattua, vaikka kaikki ei mennytkään aina niin kuin piti. Matkoilla olemme kuitenkin tottuneet tällaiseen epämääräiseen toimintaan, joten se ei sen suurempaa mielipahaa meille tuottanut. Tietenkin hämmennystä ja hetkellistä ärsyyntymistä, mutta täältä kotisohvalta ei enää noita murheita muistakaan. Aika kultasi ne muistot jo.

Raja Ampat saaret

Yhteenvedoksi en tiedä osaanko enää sanoa mitään järkevää, sillä ensimmäisistä reissuista jäi vähän ristiriitainen fiilis. Niin kuin sanoin, homestay oli ihana ja perhe kenen luona asuimme todella ystävällinen. Ainut asia mikä tosiaan rassasi, oli venematkat ja yhteisen ymmärryksen puuttuminen. Jos haluat tehdä Raja Ampatille budjettimatkan, etkä pienistä tyrskyistä pienellä veneellä hätkähdä, niin sitten tämä @everydayisholiday:n paketti sopii sinulle. Jos taas yhtään arkailet merellä, suosittelen oman mielenterveytesikin kannalta valitsemaan jonkun firman, jonka veneet on jotain täysin omaa luokkaansa. Välimatkat ovat kuitenkin pitkiä.