Korona päiväkirjat

Ahdistus ja pelko yrittivät ottaa vallan – Toisen viikon päiväkirja paratiisista

Kulunut viikko on ollut hyvin erilainen aikaisempiin nähden. Se on ollut jollain tavoin hyvin opettavainen, pelottava ja pistänyt minut nöyräksi tämän maailman edessä. Ihmiskunta on kriisin partaalla ja koko talous monissa maissa kaatumassa, mutta silti luonto jatkaa kulkuaan eteenpäin. Olen kuluneiden kahden viikon aikana viettänyt yhteensä useita kymmeniä tunteja merenpinnan alla seuraamassa ja tutkimassa koralleja. Vedenpinnan alle ei tämä kriisi vaikuta. Joka aamuisesta snorklauksesta on tullut minulle pakkomielle ja olen löytänyt pinnan alta käsittämättömän rauhan sekä tyyneyden.
 
toinenviikko_16 (1 of 1)
 
Yritin muutama viikko sitten luvata, että silloin minulta olisi tullut ensimmäinen sekä viimeinen koronan tahdittama juttu. Pieleen meni sekin lupaus. Eihän tässä maailman tilanteessa oikein omia kuulumisiakaan voi kertoa ilman, että sivuuttaa jollain tavalla tämän hetkistä maailman tilannetta. Vaikka oma järkikin sanoo, että olemme täällä täysin turvassa en silti mahda mitään niille omille mielen syövereistä kaivautuville maailmanlopun ajatuksille. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että jos en niitä nyt teille sanoiksi oksenna, jäävät ne myllertämään ampiaisparven lailla sisälleni.
 
Ahdistus
 
On kamalaa olla omien ajatusten piinaamana. Varsinkin öisin. Nukahtaminen nihkeän kosteassa tropiikin yössä painajaisunen jälkeen on liki mahdotonta. Synkimmät ajatukset mielen sopukoista porautuvat alitajuntaan kuin myrkylliset suhisevat käärmeet. Resortin omistajan kanssa vertailemme koronan värittämiä uniamme täällä lähes viikoittain. Joissakin unissa olemme viimeiset ihmiset maapallolla ja toisissa taas pakenemme henkemme edestä yksityisillä lentokoneilla. Eli melko kiireisiä ja rankkoja öitä on tässä meilläkin takana. Yksi lääke pahoihin uniin on uutisten sekä muiden tilastojen lukematta jättäminen. Ajatukset ovat kevyempiä ilman uutisia.
 
Ahdistus
 
Vaikka jättäisin uutiset kokonaan lukematta, niin pelkästään lähikylien uutiset saavat minun stressikäyrät kohoamaan ylöspäin. Lentokentän sulkemisesta sekä laivaliikenteen lopettamisesta huolimatta alueella on ruvettu hiljaisesti raportoimaan koronasta johtuvia kuolemia sekä tartuntoja. Niistä ei kuitenkaan puhuta ääneen tai kaikille, sillä täällä ei haluta levittää paniikkia. Kuvernööri lähetti jälleen viikonloppuna uuden määräyksen kaikille Länsi-Papuan asukkaille. Kylien viisaimmat, vanhimmat sekä hengelliset johtajat olivat kokoontuneet muutama päivä sitten ja päättäneet asettaa lockdownin lisäksi yleisen rukoilupakon tiistaille ja torstaille. Rukousajan alkamisen merkiksi soitettaisiin kovaäänisiä sireenejä kello 12:00 ja jopa nukkuminen olisi silloin keskeytettävä. Tämä koskee siis kaikkia, uskonnosta riippumatta.
 
Ahdistus
 
Todistin myös eilen paikallisen työntekijän varastavan täältä. Huomasin yhden työntekijämme antavan salaisesti kaikilta katseilta piilossa yhden bensakanisterin paikalliseen veneeseen laiturilla. Myöhemmin illalla kun kerroin asiasta omistajille, saimme huomata koko työntekijän hävinneen jo saarelta. Paikalliset työntekijät joihin haluaisin niin kovasti luottaa, tekevät jo tällaista pientä varkautta meillä. Mikä heitä estäisi tulemasta tänne isommalla porukalla.. Toivon, todella että omatunto..
 
toinenviikko_12 (1 of 1)
 
Olen myös tällä viikolla miettinyt, että miten sitä osaakaan palata tämän kaiken jälkeen samana ihmisenä entiseen elämään tai arkeen. Täällä tämän kriisin keskellä on jotenkin joutunut priorisoimaan kaiken mikä on tärkeää itselle tai läheisille ja on joutunut käymään kaikki maailmanlopun kauhuskenaariot läpi. En halua dramatisoida tilannettamme yhtään sen enempää täällä saarilla, mutta en kuunaan uskonut joutuvani kolmekymppisenä miettimään selviytymistä pidemmällä tähtäimellä. On täysin absurdia, että tämän hetken suurimmat kysymykset omassa elämässä liittyvät esimerkiksi ruoan hankkimiseen tulevaisuudessa tai mahdollisiin varkauksiin. En ikinä kuvitellut saavani ulkoministeriöltä viikon sisällä kolmea eri viestiä, jossa kerrotaan evakuointilennoista kotiin. Meidän lentokentän ollessa suljettu, viesteihin ei voi edes reagoida tai niiden tarjoamaan turvallisuuden tunteeseen tarttua. Vapaaehtoisena tänne jumiin jääminen oli meille melkeinpä itsestäänselvää. Olemmehan täällä teoriassa turvassa ja suojassa kaikelta. Kuitenkin mitä enemmän olen uppoutunut uutisvirtojen vietäväksi sitä enemmän kaikkea alkanut normaalina huolehtivaisena ihmisenä kyseenalaistamaan. En kait olisi ihminen, jos en näitä asioita pyörittelisi päässäni. Lisämausteen näihin huoliin tekee ehkä myös Indonesian tapa hoitaa tilannetta, salailu sekä epämääräiset ohjeet. Olen myös huomannut paikallisten kyläläisten pitävän koko koronatouhua mitättömänä ja heidän tulevan tänne saarellekin niin kuin mitään koronaa ei olisikaan. Hyvä etten itse ole jo vieraan laivan nähdessäni verhoutunut saippuakuplamereen ja vahtimassa, ettei ketään ulkopuolisia eksy keittiöön vahingossakaan.
 
toinenviikko_8 (1 of 1)
 
Vaikka ajatukseni saattavatkin kuulostaa dramaattisilta, niin meillä on täällä tosiaan kaikki tällä hetkellä enemmän kuin hyvin. Meillä on ruokaa, toisemme ja 15 muuta työkaveria. Huumoria, internet yhteys sekä paljon puuhasteltavaa. Välillä oma mieli vain meinaa ottaa paratiisissakin vallan ja ravistella oikein kunnolla. Pitää yrittää muistaa, että Suomessa olisimme kodittomina muiden nurkissa ja vieläpä ilman töitä. Matkalla kotiin olisimme kasvattaneet hurjasti riskiä saada itse tartunta ja sairastuttaa muita ihmisiä siihen. Joten on enemmän kuin järkevää olla lukittautuneena täällä.
Alkuviikon ahdistus on onneksi kääntynyt loppuviikosta jo paremmaksi ja pystyin rentoutumaan sekä nauttimaan tekemästämme työstä. Olemmehan tällä hetkellä tekemässä yhtä siisteimmistä asioista, eli pelastamassa maailmaa pinnan alla.
 

AhdistusHylättyjä häkkejä merenpohjassa.

 

AhdistusAswad etsimässä uutta paikkaa häkeille. Paras paikka on auringonvalossa noin 3 metrin syvyydessä.

 
toinenviikko_3 (1 of 1)
 
Korallienistutus sekä -kasvatus projekti on pitänyt meidät kiireisinä viimeisen viikon ajan. Olemme keränneet saaren toiselle puolelle hylättyjä helmifarmilla käytettyjä häkkejä meidän projektia varten. Olemme valaneet sementistä koralleille alustoja sekä vieneet häkkejä mereen uusille paikoille. Pienet korallin palaset ovat saaneet uudet kasvualustat alleen ja päässeet odottamaan merenpohjaan uuteen kotiin muuttamista. Tämä on siis ollut todella mielenkiintoinen viikko.
 

toinenviikko_123 (1 of 1)Ariep ja Amanda tekemässä uusia koteja koralleille sementistä.

 

toinenviikko_122 (1 of 1)Teimme ensimmäiseen satsiin 62 uutta alustaa uusille koralleille. Kasvaminen kestää vuosia ja seuraamme muutaman viikon välein kehittymistä.

 

toinenviikko_18 (1 of 1)Kirjoitan projektin lopuksi prosessista ja meidän tekemisistä enemmän.

 
Tämän viikon ruokahuolto on toiminut läheisen Saporkren kylän puolesta täydellisesti. Tilasimme alkuviikosta kylälän naisilta ison satsin kasviksia, juureksia sekä banaaneja. Leidit osoittautuivatkin oiviksi kauppiaiksi ja vain kolme päivää myöhemmin, he tulivat meidän rantaan uusien myytävien kasvisten kanssa. Koska emme saa enää itse liikkua saarelta kaupoille, tilasimme maanantaina kahden tunnin laivamatkan päästä Sorongista ison määrän erilaisia ruokia, joiden toivomme saapuvan luoksemme viikonlopun aikana. Omistajien ystävä tuo ostokset omalla veneellään sieltä asti, sillä laivaliikenne on lopetettu.
 
Ahdistus
 

toinenviikko_4 (1 of 1)Nämä kylän naiset, eivät ole moksiskaan maailman menosta tällä hetkellä.
Heidän koko elämänsä pyörii kylän sekä yhteisön ympärillä. Muu maailma on heille täysin vierasta aluetta.

 
Ahdistus
 
Maailma jatkaa siis tasaisesti täälläkin eteenpäin rullaamista. Omat tuntemukset tilanteesta muuttuvat yhtä nopeasti kuin eri maiden hallitukset muuttavat ohjeistuksiaan. Yritän pitää pään kasassa ja nauttia paratiisistamme. Enhän tässä nyt oikein muutakaan voi. <3
 
toinenviikko_7 (1 of 1)
 
Seuraa reaaliaikaista elämää Raja Ampatilla instagramista:
@terveiset_paivantasaajalta
 
Lue myös muut jutut Raja Ampatilta:
Muutto Indonesiaan – Ajatuksia unelmien saavuttamisesta
Lopputili ja muutto paratiisisaarelle – Paluu Raja Ampatille
Mitä meille kuuluu? Ajatuksia koronaviruksesta ja meidän tilanteesta Indonesiassa
Raja Ampat – Matkaopas paratiisiinEristyksissä – Ensimmäisen viikon päiväkirja paratiisista

MTV uutiset kysyivät minulta haastattelua toissa viikolla. Uutisen voi käydä lukemassa tästä.

16 Comments

  • Cilla Maria | From sunset last night to sunrise

    Onhan se ihan ymmärrettävää, että kaikenlaiset tunteet nousee päähän ja mieliala vaihtelee. Suomessa ja muualla kehittyneessä maassa kasvaneelle tällanen poikkeustilanne on ihan uus kokemus, ja tuo epävarmuus aiheuttaa turvattomuuden tunnetta.
    Mulla ei oikeestaan täällä kotona neljän seinän sisällä oo ollu suurempaa huolta itse koronasta, vaikka astmaatikkona riskiryhmään kuulunkin. Eniten on rasittanu se, että menetin sekä kevään että kesän työt, ja ettei ole yhtään omaa rauhaa hetkeäkään (oon parantumaton introvertti ja tarviin yksinoloa). Odotan vaan, että rajat aukeaa, jotta pääsen yksin johonkin reissuun lepuuttamaan hermoja.
    Mutta jaksamista sinne, toivottavasti varkaat ja virus pysyy loitolla!

    • Sandra

      Toi töiden menettäminen on kyllä tosi harmillista. Toivottavasti kuitenkin asiat järjestyy silti.
      En itse onneksi kuulu riskiryhmään, mutta kaikenlaiset ajatukset sitä aina risteilevät mielessä. Tällä hetkellä kaikki onneksi täällä hyvin. 🙏

  • Piyya / Levoton Sielu Maailmalla

    Ei ole ihme että uniin tulee ikäviä mielikuvia. Uutisia ei voi oikein olla lukematta, täytyyhän siellä tietää mitä maailmassa tapahtuu ja se uutisointi siellä, noooh…saattaa aiheuttaa huolta ja epätietoisuutta enemmän.
    Ihanasti jaksat jakaa kaikkia tunnelmia sieltä instan kautta ja sitten vielä näin ytimekkäästi yhdessä jutussa ne päällimmäiset tunteet.
    Toivotaan että työntekijät pysyy luotettavina ja saatte olla rauhassa siellä.

    • Sandra

      Kiva kuulla, että on viihdyttävää seurata. Se instatarinoiden tekeminen päivittäin pitää mielen virkeänä. 🙂
      Uutisointi täällä on kyllä välillä tosi huonoa. Tällä hetkellä toisaalta on ehkä parempikin, ettei kaikkea tiedä. Tieto lisäisi vain tuskaa ehkäpä.

  • Sirpa

    Kiitos näistä päivityksistä. Tosi mielenkiintoista, ja olemme hengessä mukana! Iloa ja mielenrauhaa päiviinne – niin ja öihin ❤️

    • Sandra

      Waisailla oli ilmeisesti porukkaa jo sairaana, että ihan täysin turvassahan tässä ei voi olla missään enää. Olisi hullua ajatella niin. Toivottavasti kuitenkin säästytään virukselta ja kaupassa kävijät eivät nappaa mitään mukaansa Waisailta. Sorongista tosiaan tulee kaikki tavara tänne Waisailekin.

  • Kaisa/vesipuhvelipaivakirjat

    Heippa, jotain hyvää tästä karanteenistakin, tulee luettuja blogeja johon normaalisti ei oikein riitä rahkeet, ja niistä saa lohtua kun huomaa että muita saman tyyppisessä tilanteessa. Paljon tsemppiä sinne, samaistun hyvin huoliisi ja aika samanlaisessa tilanteessa itsekin, eli pienellä saarella Filippiineillä. Ja samanlaisia ajatuksia siitä miten terveydenhoitoa ei ole saatavilla, loppuuko ellintarvikkeet, eskaloituuko tilanne jotenkin ja huoli paikallisten tilanteesta. Meillä ei myöskään ollut mahkuja lähteä kotiin koska yritys täällä ja vastuu siitä, ja työntekijöistä sekä koirat…
    Kirjoitit hyvin siitä miten ihmisten maailmaa siellä ei korona ole juurikaan liikuttanut, koska elinympäristö on pieni, sama juttu täällä, kylässä jossa asumme ihmiset eivät muutenkaan paljon muualla liiku. Tosi mielenkiintoista työtä teette korallien parissa!

    • Sari / matkalla lähelle tai kauas

      On ymmärrettävää, että kauhun tunne iskee, kun on kaukana ja vieraassa ympäristössä.
      Ahdistuksen pitääkin antaa välillä tulla, kunhan se taas lähtee pois.
      Te teette siellä näemmä todella tärkeää ja mielenkiintoista työtä meren hyväksi.
      Tsemppiä ja aurinkoa teille🌞

  • Eveliina | Korkkarit rinkassa

    Ohh no, mutta jotenkin todella samaistuttavia ahdistuksen kohteita. Jos voisin olla lukematta uutisia, niin tuskin haluaisin pahoittaa niillä mieltäni. Työn puolesta on kuitenkin pakko seurata tilanteen kehittymistä. Näkyisipä pian jo valoa tunnelissa. 🙂

  • Pirkko / Meriharakka

    Tässä vaiheessa lienee jo parasta pysyä aloillaan. Jotenkin erilaisia tarinoita paluista lukiessani olen ymmärtänyt, näin jälkikäteen, että jos vastaava tilanne syntyisi maailmalla jostain syystä joskus toiste (tuskin & toivottavasti ei), niin kannattaa reagoida ensimmäiseen ehdotukseen palata. Sen jälkeen mahdollisuudet harvenevat ja kallistuvat ja lopulta liikkuminen voi olla mahdotonta. Meillä oli tuuria kun lentomme oli jo varattuna 14. maaliskuuta päivämäärälle, jo vaikka 17. maaliskuuta olisi voinut olla vaikeampaa ja siitä eteenpäin tilanne vaan olisi mennyt vieläkin vaikeammaksi (ja kalliimmaksi).

  • Sanna I Seven Seas

    Ymmärrän täysin ajatukset ja huolesi ja niistä jo instassa viestittelimmekin. <3
    Huomaan itsekin, että olen jostain syystä nukkunut todella huonosti viime aikoina, tai no ei ehkä jostain syystä vaan tästä koronasyystä. Vaikka väitänkin, että olen hyväksynyt sen mukisematta ja viihdyn kotona. Kai mieli on sitten unen vallassa fiksumpi ja yrittää käsitellä asioita, jolloin erikoisella tavalla.
    Mä toivon, että teillä tulee olemaan kaikki siellä hyvin. Kun on ruokaa ja rakkaita lähellä, niin se on enemmän kuin monella.
    Pinnan alla myös varmasti mieli lepää. Näitä kuvia katsellessa tulee hurja ikävä snorklaamaan ja sukeltamaan, joten nauti ja jaa kuvia täällä ja instassa lisää! 🙂

  • Paula - Viinilaakson viemää

    Hui, vähän pelottavaa tuo, että siellä salaillaan asioita noin. Kyllä varmasti tunteet ja ajatukset menee vuoristorataa, kun ne menee sitä täälläkin missä uutisia ja numeroita tulee joka tuutista. On ollut pakko vähentää uutisten katsomista ja keskittyä hakemaan energiaa ulkoilmasta, luonnosta ja auringosta, muuten pelko vie mennessään. On varmasti hyväksi tuo, että voi pulahtaa veden alle ihan toiseen maailmaan ja unohtaa hetkeksi kaikki muu. Aivan upeaa työtä teette! Minäkin olen muuten alkanut kärsimään unettomuudesta vaikka päivällä muka olen ihan ok. Ilmeisesti ne huonot uutiset kuitenkin tuolla alitajunnassa jyllää. Tsemppiä sinne, ja pysytelkää turvassa ja terveenä!

  • Anna

    Kyllä tuo pelko varkauksista ym. on täysin fiksua. Sanotaan, että anarkia on kolmen lämpimän aterian päässä. Kun asiat rupeavat kääntymään huonoiksi paikallisilla, ulkomaalaisten kohteet, missä tiedetään olevan polttoainetta, ruokaa, juomavettä, rahaa ym. ovat ihan yleisesti ensimmäisiä ryöstelyn kohteita. Itse tekisin kyllä jonkun suojaamissuunnitelman tätä koskien.

    Lisäksi kaikenlaiset huhut siitä, kuka tautia levittää, voivat olla ulkomaalaisille hankalia. Heikko koulutustaso, yhdistettynä taikauskoon ei ole hyvä kombo. Paikalliset viranomaiset tuskin tätä kriisiä kontrolloivat kovinkaan, anteeksi nyt, osaavasti ja imaamien usko, että homma hoituu rukoilemalla … niin noh…

    Ruokahuolto on yksi riskitekijä. Siis sen jatkuminen, mutta myös sen tuomat ylimääräiset kontaktit, jotka altistavat teidät joka kerta taudille. Samoin ruuanhinnan nousemisesta voi tulla onhelma, kun ihmiset rupeavat hamstraamaan.
    Sitten pitäisi on vielä toimintasuunnitelma, miten toimia, jos yksi teistä sairastuu. Nämä kaikki kannattaa miettiä valmiiksi.

  • VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa

    Tässä tilanteessa ei ihmekään, että kaiken maailman ajatuksia käy mielessä ja mielentila vaihtelee. Samaistuttavia tunteita. Toi varkaus oli kyllä ikävä juttu, toivottavasti toi jää vain tuohon ja saatte yleisesti olla rauhassa siellä teidän pienellä paratiisisaarella. Tsemppiä sinne teille! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *